Kaikuluotain kalastus – kaikuluotain soutuveneeseen
Tiina HakulinenPäivitetty
Lyhyesti
Kaikuluotain kalastus auttaa pienessäkin soutuveneessä, jos haluat tietää syvyyden ja pohjan muodot ilman arvailua. Minä en sellaista mökille hankkinut: soutuvene, airot ja vanha paino narun päässä riittivät. Kalaa se ei tuo, mutta turhaa soutamista se vähentää.
Auttaako kaikuluotain kalastus pienessä soutuveneessä?
Auttaa, jos järvellä on vaihtelevia syvänteitä, kivikoita tai penkkoja, joita et muuten löydä silloin kun tuuli painaa venettä sivuttain. Kaikuluotain kalastus on käytännössä sitä, että näet syvyyden ja pohjan kovuuden samalla kun liikut hitaasti eteenpäin. Se ei ole mikään kalahaihtaja, vaan enemmänkin kartta siihen kohtaan, missä airot ovat juuri nyt.
Ensimmäisen mökin ostajalle sanoisin näin: jos soutat paljon ja mietit jatkuvasti, että “onkohan tässä nyt se matala reuna vai se syvä kohta”, laite voi säästää hermoja. Jos taas tiedät rannat, kivet ja vanhan omenapuun kohdalta lähtevän linjan ulos järvelle, saat saman tiedon ilman akkua, johtoja ja yhtä lisäasiaa säilytettävänä.
Meillä se päätös jäi tekemättä toiseen suuntaan. Mökillä on soutuvene, ei sähkömoottoria, ja vesi on sen verran tuttua, että kuljen mieluummin rauhallisesti airoilla kuin alan tuijottaa näyttöä. Kirjoitin asiasta aiemmin pienen soutuveneen yksin soutamisesta, ja sama logiikka pätee tähänkin: mitä vähemmän veneessä on irtainta, sitä vähemmän on myös unohdettavaa rantaan.
En väitä, etteikö vene kaikuluotain olisi järkevä muualla. Sanon vain, että meidän järvelläni en keksinyt sille sellaista paikkaa, joka olisi muuttanut minun tapani kalastaa.
Mitä minä katsoin ennen kuin jätin laitteen hankkimatta?
Aloitin siitä, mihin vene oikeasti pysähtyy. Meillä on pienen veneen ankkurointi opetellut sen verran monta kertaa tuulessa, että tiedän miten nopeasti paikka karkaa, jos narua ei laita valmiiksi ennen kuin virveli kaivetaan esiin. Ajattelin ensin, että luotain voisi korvata sen arvailun. Sitten huomasin, että korvaakin vain tiedon, ei pysymistä: näyttö kertoo syvyyden, mutta vene jatkaa matkaansa ihan yhtä mukavasti. Pidin ankkurin, luovuin näytöstä.
Toinen kohta oli virta. Rantasaunalla on se pieni aurinkopaneeli ja akku valoja varten vuodelta 2017, ja mökillä verkkosähkö on ollut vuodesta 1985. Silti en halunnut alkaa kuljettaa erillistä akkua veneeseen tai viritellä johtoja kastuvaan paikkaan. Sähkötyöt jätän aina sähköalan ammattilaiselle, ja veneen kohdalla sekin oli yksi syy pitää ratkaisu yksinkertaisena.
Tukesin ohjeet sähköstä kosteissa tiloissa ovat ne, joihin itse tarkistan asian, jos joskus teen toisin. Kolmas kohta oli sää: kesällä sade tulee Keski-Suomessa usein niin nopeasti, että ensimmäinen ajatus on airot ja ranta, ei laitteen irrottaminen.
Vertasin myös veljen Mikon vuoroviikon tapoja. Hän on enemmän penkan etsijä, minä enemmän “soudan tämän vanhan linjan ja heitän siihen” -ihminen. Kun ahvenen kalastus on kesällä kiinni siitä, missä parvi liikkuu, luotain voisi auttaa juuri häntä. Minulla taas viehe kalastus lähtee rannasta ja laiturin kulmalta, ja siitä se jatkuu veneellä samaan tahtiin. Kalastus kaikuluotain olisi minulla ollut enemmän uusi harrastus kuin vanhan helpotus.
Tiinan lista: mitä tarkistan ennen kaikuluotainpäätöstä
Rastita sitä mukaa kun teet – rastit jäävät muistiin tällä laitteella.
| Vaihtoehto | Sopii kun | Huomioi |
|---|---|---|
| Kaikuluotain | Järvi uusi, syvänteitä, kivikoita tai penkkoja | Näyttää syvyyden ja pohjan kovuuden |
| Kaikuluotain | Tuuli painaa venettä sivuttain | Enemmän kartta kuin kalahaihtaja |
| Kaikuluotain | Sähkömoottori, tasainen vauhti ja vapaa käsi | Näytön seuraaminen helpompaa |
| Naru, paino, vihko | Vesi tuttua, soutaminen vanhaa linjaa | Pysyy vihkossa vaikka akku tyhjä |
| Naru, paino, vihko | Haluan opetella paikan ennen välinettä | Merkitse päivämäärä, sää, kohta, syvyys, saalis |
| Ankkuri ilman näyttöä | Paikka karkaa tuulessa ennen virveliä | Näyttö kertoo tiedon, ei pysymistä |
| Airot ja ranta | Sade tulee Keski-Suomessa nopeasti | Ensimmäinen ajatus ei laitteen irrottaminen |
Miten syvyyden saa selville ilman luotainta?
Minä tein niin, että otin narun, painon ja mökkikirjan vihkon. Lähdin laiturilta, soutin kymmenen airovetoa, pysäytin, laskin painon, laskin solmut ja kirjoitin ylös: päivämäärä, sää, kohta, syvyys ja se, tuliko mitään. Seuraavalla kerralla muutin linjaa vähän, ja taas merkitsin.
Ei se ole hienoa, mutta se on minun karttani, ja se pysyy vihkossa vaikka akku olisi tyhjä. Vasta myöhemmin ymmärsin, että olin tehnyt saman kuin kalastuksen aloittaminen mökkijärvellä alun perin olikin: opettelin paikan ennen kuin opettelin välineen.
Mokakin mahtui mukaan. Ensimmäisellä kerralla solmut olivat liian harvassa, ja kun paino osui pehmeään mutaan, luulin sitä kiveksi ja merkitsin “kivikko” väärään kohtaan. Seuraavana viikonloppuna ihmettelin, miksi siinä ei ollutkaan pohjaa tuntumassa airoon. Korjasin vihkoon, mutta jätin vanhan rivin näkyviin, koska mökkikirjassa saa näkyä myös se, mikä meni pieleen.
Siitä on ollut enemmän iloa kuin siististä taulukosta. Yleensä pienellä järvellä syvyysvaihtelut oppii muutamalla lenkillä, mutta jos vesi on vieras tai iso, tarkistan aina viranomaisen ajantasaiset vesistö- ja veneilyohjeet ennen kuin lähden kauemmas rannasta.
Jos taas mietit soutuveneen sähkömoottoria, silloin luotain alkaa jo olla luontevampi kumppani: tasainen vauhti ja vapaa käsi tekevät näytön seuraamisesta helpompaa. Meillä sellaista ei ole, joten en puhu kokemuksesta, vain siitä mitä näin naapurikylän laiturilla. Siellä isäntä sanoi suoraan, että ilman moottoria hänkin olisi jättänyt laitteen kaappiin. En ollut eri mieltä, vaikka en sitä ääneen sanonutkaan.
Mitä veneeseen sitten kannattaa ottaa mukaan?
Otan aina ensin airot ja niiden varatapin, sitten ankkurinarun, sitten vihkon, vasta sen jälkeen virvelin ja vieheen. Pelastusliivit ovat veneessä ennen kaikkea muuta, ja hukkumisriskin sekä jäällä liikkumisen ohjeet tarkistan pelastuslaitoksen ja Ilmatieteen laitoksen ohjeista silloin kun sää tai vuodenaika sitä vaatii. Kesälläkin katson tuulen ennen kuin lähden kelluvan laiturin osan ohi: se vuonna 2020 tehty kelluva osa on opettanut, että tyyni aamu voi muuttua iltapäivällä ihan eri järveksi.
Tulentekokiellosta en päätä itse, vaan katson viranomaisen ohjeen, ja saunassa puukiuasta lämmitän vain silloin kun se on sallittua ja paikka on tarkistettu. Häkäasiatkin kuuluvat pelastuslaitoksen ohjeisiin, en anna niistä omia neuvoja.
Terveysasioissa pidän saman linjan muutenkin: blogissa en anna lääketieteellisiä neuvoja, vaan ohjaan THL:n ohjeisiin tai terveyskeskukseen. Se koskee niin punkkeja mustikkametsän reunassa kuin saunan ja lämpimän päivän jaksamista. Mökillä sen sijaan saa neuvoa sen, mihin airo kannattaa nojata, ja sen minä kerron mielelläni.
Milloin sanoisin ensimmäisen mökin ostajalle: ota se sittenkin?
Sanoisin sen silloin, kun järvi on uusi, rantoja ei ole vielä opeteltu ja soutaminen tuntuu enemmän harhailulta kuin lenkiltä. Silloin kalastus kaikuluotain antaa rauhan: tiedät missä olet, vaikket vielä tuntisi vanhaa omenapuuta, terassin kulmaa tai sitä matalaa kiveä, johon airo aina hipaisee. Sanoisin sen myös, jos veneessä on jo valmiiksi sähkö ja taso, johon näytön saa kiinni ilman että joka lähdössä pitää tehdä pieni näpertelyurakka.
Hintaa en arvioi euromäärinä, mutta se muodostuu yleensä itse laitteen lisäksi kiinnityksestä, virran järjestämisestä, kaapeloinnista ja siitä, joutuuko venettä muokkaamaan. Hintaa nostaa tarve tehdä sähkötyö ammattilaisella tai hankkia erillinen suojaus kastuvalle paikalle; laskee se, että vene on jo valmiiksi varusteltu eikä mitään tarvitse porata.
Oman kunnan rakennusjärjestys tai viranomaisen ohje kannattaa tarkistaa, jos laitteeseen tulee kiinteä asennus tai rantarakenteita muutetaan – minä en mene väittämään yksityiskohtia.
Ja vielä yksi rehellinen sana: jos laite jää kaappiin siksi, että sitä pitää aina muistaa ladata, se ei auta ketään. Minä tunnistan itseni siitä. Siksi meidän mökillä on edelleen naru, paino, vihko ja soutuvene. Ei se ole vastarintaa uutta kohtaan, vaan ihan tavallinen keskisuomalainen päätös: kun yksi asia toimii, ei sitä vaihdeta vain siksi, että naapuri tuli kertomaan toisesta.
Kysymyksiä kaikuluotain kalastus -aiheesta
Tarvitsenko vene kaikuluotain -laitteen, jos kalastan vain pienellä järvellä?
Et välttämättä. Minä opin syvyydet narulla, painolla ja mökkikirjalla, kun ranta oli tuttu. Jos järvi on vieras tai penkat vaihtelevat, laite voi säästää soutamista; tarkista kuitenkin ensin, miten vene pysyy paikallaan ja mistä saat virran.
Voiko kalastus kaikuluotain korvata ankkurin tai mökkikirjan?
Ei meillä korvannut, kun sellaista ei tullutkaan. Näyttö kertoo kohdan, ankkuri pitää sen, ja vihko kertoo sen mitä seuraavalla kerralla kannattaa tehdä toisin. Sähkö- ja turvallisuusasioissa ohjaan viranomaisen ohjeisiin, en omiin virityksiin.