Hauen kalastus keväällä ja syksyllä

Milloin hauki syö keväällä ja milloin syksyllä?

Hauen kalastus keväällä alkaa minulla siitä, kun jää on lähtenyt rannasta niin, että soutuveneen saa irti laiturista. En laske päiviä kalenterista, vaan katson vettä: matala, aurinkoinen poukama lämpiää ensin, ja siellä näkyy usein pientä elämää ennen muuta järveä. Silloin minä otan vavan käteen.

Keväällä hauki on usein lähellä ruohikkoa, kaatuneen puun juuria ja sitä matalaa rantaa, jossa vesi ei vielä ole kovin kylmä. Syksyllä taas vesi viilenee ja kala siirtyy tyypillisesti syvemmän veden reunoille, särkkien kupeeseen ja lahden suulle. Sama järvi, mutta aivan eri reitti.

Mökkikirjani sivuille olen kirjoittanut vuodesta 2012 sään, veden näköisen lämpötilan arvion ilman mittaria ja sen, mistä sain tai en saanut. Se on minun paras kalenterini. Yleisesti sanotaan, että kevään kutu ja syksyn viileneminen muuttavat hauen liikkeitä, mutta minä luotan enemmän siihen, mitä näen rannassa: tuulen suunta, veden väri ja pikkukalojen pakka kertovat enemmän kuin yksi nyrkkisääntö.

Jos jää on vielä rannassa, en lähde kokeilemaan onneani; jäällä liikkumisessa seuraan Ilmatieteen laitoksen ja pelastuslaitoksen ohjeita, en omaa arvaustani.

En myöskään anna kalastuslupaneuvoja ulkomuistista. Meillä on ollut mökki suvussa pitkään, mutta tarkistan aina itse kalastusluvat mökillä kalastaessa ennen kuin vavan ottaa mukaan, ja ohjaan saman tarkistuksen jokaiselle ensimmäisen mökin ostaneelle. Oma kunnan tai vesialueen käytäntö voi muuttua, ja viranomaisen ohje on se, johon nojaan.

Miten heitän rannalta ilman että sotken itseni ruohikkoon?

Rannalta minä alan aina laiturin päästä, en suoraan mökin edestä. Meillä on puulaituri ja kelluva osa vuodelta 2020, ja sen päästä näen vasemmalle matalan ruohikon. Ensimmäinen heitto menee ruohikon reunaan, ei keskelle. Toinen menee pari metriä syvempään, kolmas takaisin reunaan. Vedän hitaasti, pysäytän, vedän taas. Keväällä hitaampi on minulle parempi kuin kiireinen kelaus, ja sanon sen nytkin vaikka olen monta kertaa kelannut liian nopeasti ja ihmetellyt, miksi ei tärppää.

Mokani on klassinen: jäin kerran seisomaan liian kauan samaan kohtaan, kun aurinko paistoi kuistin lasiin ja ajattelin, että kyllä se hauki tulee sinne mistä sen eilen näin. Ei tullut. Siirryin vasta kun sääski oli jo ehtinyt pitää kokouksen korvani takana. Nykyään teen niin, että kolme heittoa, kaksi askelta, kolme heittoa.

Rannalta kalastaessa kannattaa myös katsoa jalkojensa alle: märkä kivi, juurakko ja vieheen leikari siinä sivussa ovat tehneet minullekin pienen kompastuksen. Hukkumisriski on asia, josta en vitsaile; pelastuslaitoksen ohjeet ja kaverin kanssa liikkuminen ovat meillä käytäntö, varsinkin kun palju on lämmin ja illalla tulee vielä käveltyä rantaan.

Jos ranta tuntuu liian umpeen kasvaneelta, vaihdan suuntaa ennen kuin vaihdan viehettä. Se on halvempi ja nopeampi päätös. Samaa järkeä käytän silloin kun luen ahvenen kalastuksen vuodenaikoja: ensin paikka, sitten uintisyvyys, vasta sitten väri.

Tiinan lista: mitä tarkistan ennen hauen heittoa

Rastita sitä mukaa kun teet – rastit jäävät muistiin tällä laitteella.

• Onko jää lähtenyt rannasta niin, että laiturille ja soutuveneeseen pääsee turvallisesti?
• Ovatko kalastusluvat ja vesialueen ajantasainen ohje tarkistettu viranomaiselta?
• Mihin suuntaan tuuli painaa veden ja pikkukalat juuri nyt?
• Onko keväällä aurinkoinen matala poukama vai syksyllä syvemmän reuna ensimmäinen kohde?
• Ovatko pelastusliivit veneessä ja onko joku tietoinen, että lähdin rantaan?
• Onko laatikossa matala ja syvempi uinti, peruke ja pihdit ilman että viehet ovat paljun kannella?
• Onko tulentekokielto tarkistettu, jos illalla sytytän kevyen takan tai puulieden?
• Muistinko kirjoittaa mökkikirjaan sään, paikan ja sen, jos kelasin taas liian nopeasti?

Kohde	Kevät	Syksy	Huomioi
Aloitus	Jää lähtenyt rannasta; vene irti	Vesi viilenee	Katson vettä, en kalenteria
Paikka	Matala, aurinkoinen poukama; ruohikko	Syvemmän reuna, särkät, lahden suu	Sama järvi, eri reitti
Rannalta	Laiturin pää; heitto ruohikon reunaan	Vaihdan suuntaa ennen viehettä	Kolme heittoa, kaksi askelta
Soutuvene	Matalalla; tuuli vie sivusuunnassa	Syvemmän reunan yli; rajaan	Älä souda heittokohtaa yli
Kelaus	Hitaampi; vedän, pysäytän, vedän	Hidastan vielä lisää	Liian nopea kelaus ei tärpännyt
Viehe	Ensin matalalla uiva	Syvemmän reunan tuntumassa pysyvä	Väri vasta paikan ja nopeuden jälkeen
Ei näy	Siirryn aurinkoisempaan poukamaan	Lahden suuhun tai särkän reunaan	Tuuli kääntyy, käännän minäkin
Ennen vapaata	Luvat ja sää	Pelastusliivit veneeseen	Viranomaisen ohje, mökkikirja, kaveri

Miten soutuvene muuttaa hauen kalastuksen syksyllä?

Soutuvene on meillä se hiljainen apuväline, joka tekee syksystä erilaisen. En aja moottorilla, kun ei ole moottoria; soutan ja pysähtelen. Keväällä pidän veneen matalalla, lähellä ruohikkoa, ja annan tuulen viedä sitä hitaasti sivusuunnassa. Syksyllä taas lasken veneen syvemmän reunan yli niin, että heitto osuu matalan ja syvän rajaan. Siinä kohtaa minä olen saanut niitä haukia, jotka eivät enää ole kiinni rantaruohossa.

Järjestykseni on aina sama: ensin luvat ja sää, sitten pelastusliivit veneeseen, sitten vapa, vasta sitten irti laiturista. Tulen jälkeen tarkistan, että vieheet eivät ole paljun kannen päällä, koska siinä kävi kerran niin, että Jari nosti kannen ja minä etsin lippaa raparperin juuresta.

Huumorilla selvisi, mutta opin pitämään kalakamat omassa laatikossaan. Syksyllä ilta pimenee nopeasti, ja rantasaunan pienen aurinkopaneelin akku antaa valoa vain valoihin vuodelta 2017 – en ole sillä koskaan kalastanut, enkä keksi sille muutakaan käyttöä.

Kun vesi on jo kylmä, minä hidastan vielä lisää. Vertaan tätä usein siihen, mitä olen lukenut kuhan kalastuksesta keväästä syksyyn: kuha tuntuu odottavan syvempää, hauki taas yllättää minut vielä särkän kulmassa. Molemmissa auttaa sama asia – älä souda suoraan sen kohdan yli, johon aiot heittää.

Mitä viehettä ja mitä varusteita minä otan mukaan?

Minä en puhu merkeistä enkä hinnoista, mutta kerron mitä laatikossa on: yksi matalalla uiva, yksi hieman syvemmälle menevä, yksi pieni ja yksi isompi lusikkamainen, pari peruketta, pihdit ja pieni rätti. Keväällä valitsen ensin matalan, syksyllä otan sen, joka pysyy syvemmän reunan tuntumassa. Vaihdan väriä vasta kun olen vaihtanut paikkaa ja nopeutta. Tämä on minun tapani pitää pää kylmänä, kun hauki ei tee yhteistyötä.

Peruke on minulle itsestäänselvyys, ja pihdit ovat olleet mukana siitä lähtien, kun yritin kerran käsin irrottaa viehettä liian innokkaasti ja sain muistoksi pienen naarmun sormeen. En anna lääketieteellisiä neuvoja; jos iho tai muu terveysasia mietityttää, katson THL:n ohjeet tai soitan terveyskeskukseen. Samalla linjalla olen punkkien kanssa mustikkametsän reunassa: tarkistan itseni ja ohjaan virallisiin ohjeisiin, en rupea neuvomaan hoitoa blogissa.

Sähköön liittyväkin asia on meillä selvä: verkkosähkö tuli mökkiin 1985 ja ilmalämpöpumppu peruslämmölle 2019, mutta jos jokin sähköasia rannassa tai saunalla epäilyttää, sen tekee sähköalan ammattilainen, en minä. Tulentekokieltokin tarkistetaan viranomaisen ohjeesta ennen kuin kevyt takkaan tai puuliesi sytytetään saunapäivänä. Palo- ja häkäriski eivät kuulu kalareissun ylimääräisiin yllätyksiin, ja Tukesin sekä pelastuslaitoksen ohjeet ovat ne, joihin nojaan.

Entä jos hauki ei näy lainkaan?

Silloin minä teen sen, mikä on vaikeinta: lopetan vieheen vaihtamisen ja katson järveä. Keväällä siirryn aurinkoisempaan poukamaan, syksyllä lahden suuhun tai särkän reunaan. Jos tuuli kääntyy, käännän minäkin. Mökkikirjaan kirjoitan rehellisesti myös nollapäivät: päivämäärä, sää, mitä tein, mikä toimi – ja kohtaan ”mikä toimi” saa lukea ”ei mikään, kelasin liian nopeasti”. Se on ollut hyödyllisempää kuin pelkkä saalislista.

Jos kalastus ei maistu, vaihdan puuhaan. Keväällä pesen kuistin ikkunoita tai katson kasvihuoneen lämmityksen kevätpuuhat, vaikka meillä kasvimaa onkin vain kaksi kohopenkkiä, raparperi ja vanha omenapuu. Syksyllä luen usein siian kalastuksesta syksyllä ja teen seuraavalle viikolle uuden suunnitelman.

Joskus vertaan myös järvitaimenen ja purotaimenen ohjeita, vaikka en väitä niitä meidän rantapoukamamme kalaksi. Veljeni Mikon kanssa jaamme heinäkuun vuoroviikot, ja hänen viikollaan kirjaan omat merkintäni eri värillä, etten syytä väärää viikkoa huonosta kelistä.

Hauki kalastus on minulle lopulta sitä, että opin yhden rannan kerrallaan. En saarnaa enkä lupaa saalista. Lupaan vain, että seuraavalla kerralla siirryn kaksi askelta aikaisemmin kuin viimeksi.

Kysymyksiä hauen kalastus keväällä -aiheesta

Voiko hauen kalastus keväällä onnistua heti jäiden lähdettyä rannalta?

Minulla on onnistunut, kun matala aurinkoinen poukama on ehtinyt lämmetä ja heitän ruohikon reunaan hitaasti. Jos jäätä on vielä rannassa, seuraan Ilmatieteen laitoksen ja pelastuslaitoksen ohjeita enkä lähde kokeilemaan. Luvat tarkistan aina <a href=”/mokki/kalastus-luvat/”>kalastuslupaohjeesta</a> ennen vavan ottamista.

Miten hauen kalastus syksyllä eroaa keväästä soutuveneestä?

Syksyllä minä siirryn matalasta ruohikosta syvemmän veden reunaan ja soudan vielä hitaammin, usein lahden suun tai särkän kupeeseen. Keväällä taas pidän veneen lähellä rantaa. Samaa paikanvaihtoa olen verrannut <a href=”/mokki/kuhan-kalastus/”>kuhan syysreittiin</a>, mutta hauki on meillä yllättänyt vielä särkän kulmassa.