Ahvenen kalastus – keväällä, kesällä ja syksyllä

Missä ahven on keväällä kutuaikaan?

Ahvenen kalastus keväällä alkaa minulla siitä, että en hosu heti jäiden lähdön jälkeen. Minä odotan, että matalat lahdet lämpenevät ja vesi kirkastuu edes vähän. Meidän rannassa se tarkoittaa yleensä sitä, että soutelen kaikessa rauhassa ruovikon reunaa ja kaislikon aukkoja, missä vesi on selvästi muuta järveä lämpimämpää kämmenelle. Ahven kalastus keväällä on minulle matalan veden peliä, pari metriä riittää hyvin.

Minä heitän keväällä pientä ja hidasta. Pieni jigi tai lusikka saa uida rauhassa lähellä pohjaa, välillä pysäytän ja annan vajota. Joskus ahven vain tönäisee, eikä kunnon tärppiä tule. Silloin minä hidastan entisestään ja vaihdan vaaleampaan tai tummempaan sävyyn, sen mukaan näkyykö vesi samealta vai kirkkaalta. Opin kantapään kautta, että keväällä iso liike karkottaa parven, pieni liike houkuttaa sen takaisin.

Ahvenen kalastus keväällä onnistuu myös laiturilta, kun en jaksa irrottaa venettä. Minä heittelen kelluvan laiturin päästä viistoon ruovikkoon ja kelaan todella hitaasti. Muistaakseni yhtenä keväänä Jari ja minä saimme parhaiten juuri ennen ilta-auringon laskua, kun tuuli tyyntyi. Samoilla matalilla käy silloin myös hauki, joten minä pidän perukkeen varalla. Lue minun kokemukseni hauen kalastuksesta keväällä ja syksyllä, jos haukiosumat yleistyvät.

Miten kalastan ahventa kesäkuussa ja heinäkuussa?

Kesällä ahvenen kalastus muuttuu minulla liikkuvammaksi. Kun vesi lämpenee, ahven nousee väliveteen ja liikkuu parvissa selän reunassa, kivikoiden päällä ja laiturin tolpilla. Minä soudan aamulla tai illalla, koska keskipäivän paahde tekee minusta laiskan ja kalasta varovaisen. Etsin varjoa, pientä virtausta salmen suusta ja paikkoja, missä pikkukala käy pinnassa.

Ahvenen kalastus kesällä toimii minulla parhaiten, kun heitän viuhkaan ja lasken eri syvyyksiä. Aloitan matalalta ja annan jigin vajota joka heitolla vähän pidempään. Kun tärppi tulee, merkkaan paikan mielessäni rantapuusta ja heitän saman linjan uudestaan. Parvi pysyy usein hetken samalla kivellä, joten kiire ei auta, rauhallinen toisto auttaa. Joskus kokeilen kevyttä kohoa ja matoa vanhasta tottumuksesta, varsinkin kun veljen lapset ovat mukana.

Minä opin kesäahvenesta sen, että vauhti ratkaisee. Liian nopea kelaus tuo tyhjää, pieni nytkähdys ja tauko tuo kalan. Kerran heitin koko illan liian pitkälle, vaikka kalat kävivät aivan veneen alla. Nyt pysäytän välillä veneen ja ongin ihan pystysuoraan laiturin kupeesta tai veneen vierestä. Jos ilta on ihan tyyni ja hyttysiä riittää, siirryn välillä vain istumaan terassille. Silloin tekemistä sadepäivälle ja kesäillalle löytyy muutenkin kuin kalasta.

Aika	Missä kalastan	Miten heitän	Huomioi
Kevät	Matalat lahdet, ruovikon reuna, kaislikon aukot	Pientä ja hidasta, lähellä pohjaa	Odota lämpöä ja kirkastumista; pari metriä riittää
Kevät	Laiturin päästä viistoon ruovikkoon	Kelaa todella hitaasti	Peruke varalla, samoilla matalilla käy hauki
Kesäkuu–heinäkuu	Selän reuna, kivikot, laiturin tolpat	Viuhkaan, eri syvyyksiä, nytkähdys ja tauko	Aamu tai ilta; toista sama linja
Kesäkuu–heinäkuu	Veneen vieressä, laiturin kupeessa	Pystysuoraan, pysäytä vene välillä	Kevyt koho ja mato, kun lapset mukana
Syksy	Riutat, syvän reuna, salmen penkat	Painavampi jigi, pohjaa pitkin venettä kohti	Siima kireällä vajoamisen aikana
Syksy	Suojan puoli ja laituri, kun tuulee kovaa	Heitä tuulen yläpuolelle, ankkuroi herkästi	Turvallisuus ennen saalista; kuha voi tulla
Välineet	Sama kevyt virveli kuin hauelle kevyemmin	Keväällä/kesällä ohuempi, syksyllä järeämpi siima	Kaksi viehettä illalle, pehmeä jarru
Saalis	Kylmälaukku tai ämpäri varjoon	Haavi, märkä käsi, pihdit, tapa heti	Perkaa portailla; älä jätä aurinkoon

Mitä teen toisin kun alkaa ahvenen kalastus syksyllä?

Ahvenen kalastus syksyllä on minun suosikkini, vaikka sormia palelee. Kun vesi viilenee ja pikkukala siirtyy syvemmälle, minä siirryn sen mukana. En enää ongi aivan ruovikosta, vaan etsin riuttoja, syvän reunaa ja salmen penkkoja. Ahven kalastus syksyllä vaatii minulta malttia, koska kala ottaa pohjan tuntumasta ja tärppi on napakka mutta lyhyt. Minä käytän vähän painavampaa jigipäätä, jotta tuntuma säilyy tuulessakin.

Minä soudan syksyllä hitaasti ja ankkuroin herkästi. Heitän tuulen yläpuolelle ja annan vieheen tulla pohjaa pitkin kohti venettä. Tärkein oppini on ollut pitää siima kireällä vajoamisen aikana, sillä moni ahven ottaa juuri pudotukseen. Jos tuulee kovaa, en lähde selälle ollenkaan, vaan kalastan suojan puolelta ja laiturilta. Turvallisuus menee saaliin edelle, ja kylmä vesi on armoton jos kaatuu.

Syksyllä minä varaudun myös siihen, että kuha tulee samalle paikalle. Olen huomannut, että iltahämärässä samalla reunalla voi tulla ensin ahventa ja sitten yksi terävämpi tärppi päälle. Kirjasin sen ylös mökkikirjaan, koska muuten en muistaisi seuraavana vuonna. Vertailun vuoksi minun kuhan kalastus keväästä syksyyn on rauhallisempaa odottelua, ahvenen kanssa saan heittää ja liikkua enemmän.

Tiinan lista: ahvenreissu ilman säätöä

Rastita sitä mukaa kun teet – rastit jäävät muistiin tällä laitteella.

• Katson tuulen ja valitsen suojan puolen, en lähde kovalla tuulella selälle.
• Otan yhden virvelin, pienen vieherasian ja pihdit valmiiksi kuistille.
• Aloitan matalasta ja annan vajota joka heitolla vähän pidempään.
• Pidän siiman kireällä pudotuksessa, moni tärppi tulee juuri silloin.
• Merkkaan ottipaikan rantapuusta ja heitän saman linjan uudestaan.
• Tapan kalan heti ja laitan saaliin varjoon kylmään.
• Kirjaan mökkikirjaan paikan, syvyyden ja kelin seuraavaa kertaa varten.

Millä välineillä aloitan kun kaapissa on vain yksi virveli?

Minä pärjään ahvenelle yhdellä kevyellä virvelillä, ohuella siimalla ja pienellä valikoimalla jigejä ja lusikoita. En ole hankkinut erillistä ahvensettiä, vaan käytän samaa vavaa millä heittelen haukea kevyemmin, vaihdan vain perukkeen ja vieheen koon. Laitan keväällä ja kesällä ohuemman siiman ja pienen lukon, syksyllä vähän järeämmän, kun tuuli tarttuu siimaan. Minulle riittää, että solmut pitävät ja jarru on säädetty pehmeäksi.

Minä kannan veneessä pientä rasiaa, jossa on muutama jigipää eri painoilla, kourallinen pyrstöjä luonnonväreissä ja kaksi lusikkaa. Se mahtuu kuistin laatikkoon eikä leviä ympäri tupaa. Olen mokannut monta kertaa ottamalla liikaa tavaraa mukaan, sitten solmin tuulessa ja sotken kaiken. Nyt päätän etukäteen kaksi viehettä illalle ja pysyn niissä, vaihdan vasta kun olen oikeasti kokeillut eri syvyyksiä.

Kaikuluotainta minulla ei ole soutuveneessä, joten luen vettä vanhanaikaisesti. Katson karttaa, veden väriä, kivikon ja ruovikon rajaa sekä lokkien ja pikkukalan liikettä. Naapurin veneessä näin kerran näytön, jossa parvi näkyi penkan reunalla, ja totesin että sama paikka löytyy minulta koekalastamalla. Jos harkitset laitetta, kurkkaa ajatukseni kaikuluotaimesta soutuveneessä, minä jäin vielä ilman ihan tietoisesti.

Miten käsittelen ahvensaaliin siististi rannassa?

Minä otan ahvenen haltuun haavilla tai märällä kädellä ja tapan kalan heti. Pienet tukevat pihdit ovat minulla aina taskussa, koska ahven nielee joskus syvälle ja koukun repiminen rikkoo kalaa turhaan. Laitan kalan kylmälaukkuun tai ämpäriin varjoon, en lojumaan laiturin lankuille aurinkoon. Opin tämän niin, että kerran fileet maistuivat mutaiselta, kun kala oli lämmennyt liikaa ennen perkausta.

Minä perkaan ahvenet rantasaunan portailla tai ulkopöydällä, missä roiskeet on helppo huuhtoa järvivedellä. Suomustan vain jos paistan kokonaisena, fileoin jos teen pannulla nopeasti. Perkeet hautaan kasvimaan laitaan kompostikäymälän ohjeen tapaan hajuhaittoja välttäen, en jätä niitä rantaan. Huuhtelen laudan ja veitset heti, kuivaan ja vien tupaan sisälle, etteivät ne jää yöksi kosteaan.

Minä en ota koskaan enempää kuin jaksamme Jarin kanssa syödä parissa päivässä. Pienet saavat minulta aina uida takaisin, ja kutuaikana olen erityisen varovainen. Joskus syksyllä tulee kerralla iso parvi, silloin lopetan ajoissa vaikka ottaisi. Sama maltin ajatus toimii minulla myös siian kanssa, vaikka se on eri vuodenaikaa. Siitä lisää siian kalastuksessa syksyllä, jos kylmä vesi alkaa kiinnostaa.

Mitä teen kun ahven ei ota ollenkaan?

Minä vaihdan ensin syvyyttä, en viehettä. Lasken viisi sekuntia pidempään, sitten kelaan hitaammin ja lisään taukoja. Vasta sen jälkeen vaihdan väriä tai kokoa pienempään. Usein vika on siinä, että uitan kalan ohi, joko liian korkealla tai liian kovaa. Kun löydän yhden, heitän heti perään samaan kohtaan, koska parven kaveri ottaa usein seuraavalla heitolla.

Minä vaihdan myös paikkaa rohkeammin kuin ennen. Jos puoli tuntia on hiljaista, soudan seuraavaan niemen kärkeen tai salmen reunaan. Kirjaan ylös tuulen suunnan, kellonajan ja syvyyden, sillä muuten toistan saman virheen seuraavana iltana. Kerran jankkasin tyhjää lahdelmaa koko illan, vaikka tuuli oli painanut lämpimän veden vastarannalle. Nyt soutelen tuulen mukaan, en sitä vastaan.

Jos mikään ei auta, minä teen jotain muuta. Kävelen mustikkametsään, luen kuistilla tai lämmitän saunan. Ahven odottaa kyllä seuraavaa iltaa, eikä mökkiviikonloppu kaadu yhteen kalareissuun. Minulle kalastus on osa mökkirytmiä, ei suoritus. Joskus tauko tekee hyvää, ja seuraavana aamuna kala on juuri siinä missä sen pitikin olla. Myös taimen vaatii minulta samaa kärsivällisyyttä, siitä tarinaa taimenen kalastuksessa järvellä ja purolla.

Kysymyksiä ahvenen kalastus -aiheesta

Milloin ahven ottaa parhaiten keväällä?

Minulla parhaiten silloin, kun matala lahti on lämmennyt ja tuuli tyyntynyt illaksi. Ongin silloin aivan ruovikon reunaa hitaasti.

Mistä ahven löytyy kesällä helteellä?

Minä etsin sitä aamulla ja illalla välivedestä, varjosta ja salmen reunasta. Päivällä pidän tauon ja kokeilen uudestaan illalla.

Miten ahvenen kalastus syksyllä eroaa kesästä?

Minä kalastan syksyllä syvempää ja hitaammin pohjan tuntumassa. Painavampi jigipää auttaa pitämään tuntuman tuulessa.