Siian kalastus – siika kalastus syksyllä

Mihin aikaan syksyllä minä lähden siian perään?

Siian kalastus on minulla sitä puuhaa, kun järvi on jo lakannut kesähelteistä höyryämästä, mutta ei ole vielä ehtinyt jäätyä. Minä lähden yleensä aamulla tai illansuussa, kun ranta on hiljaa ja soutuveneen perä tuntuu kylmältä kädessä. Syksyllä en yritä löytää siikaa sieltä, missä kesällä näkyi pikkukaloja, vaan siirryn kohti syvänteen reunaa ja matalan lahden suuta.

Jos tuuli käy rantaan päin, minä pysyttelen sen puoleisella reunalla ja uiton hitaasti vasten tuulta, koska silloin minun on helpompi pitää viehe rauhallisena. En väitä tuntevani jokaisen järven siikaa, mutta omalla kohdalla tämä on ollut se järjestys, joka on tuonut edes yhden kalan veneeseen. Lupiin en ota kantaa muuten kuin niin, että tarkistan aina oman mökkijärven tilanteen ennen kuin pakkaan vavan; siitä kirjoitin myös kalastuslupien tarkistamisesta.

Samalla katson Ilmatieteen laitoksen sää- ja jäätilanteen, sillä myöhäissyksyllä rantakivet ja laituri ovat minulle liukkaampia kuin mikään viehevalinta.

Ensimmäisen mökkisykseni jälkeen opin, että liian aikainen lähtö ei ole pahasta, mutta liian kiireinen uitto on. Minä söin eväät vasta sen jälkeen, kun olin kokeillut kolmea eri syvyyttä ja kirjoittanut mökkikirjaan, missä siima jäi tyhjänä ylös. Se auttoi seuraavalla kerralla enemmän kuin mikään uusi viehe. Jos haluat aloittaa ihan perusasioista, minun oma aloituspolkuni on kalastuksen aloittaminen mökkijärvellä, ja siitä on helppo jatkaa syksyyn.

Miten minä uiton siikaa virvelillä?

Siian kalastus virvelillä on minulla kevyttä ja hidasta: ohut siima, pieni viehe, vapaa kelalta juuri sen verran, että viehe ehtii laskeutua ennen kuin alan kelata. Minä en riuhtaise, vaan lasken veneen ajautua ja kelailen välillä muutaman kierroksen, välillä pidän taukoa. Siika tuntuu usein vain pienenä nykäisynä, ja minä olen monta kertaa ehtinyt ajatella, että se oli vesikasvi, ennen kuin siima kiristyi.

Silloin minä nostan vavan rauhallisesti ylös, en tee sankarillista vastaiskua ja yritän pitää kalan poissa laiturin tolpan ja soutuveneen airojen läheltä. Mökillä ei ole sähkökiuasta eikä ylimääräisiä virityksiä, ja samaa yksinkertaisuutta minä pidän kalavehkeissäkin: vähemmän tavaraa, vähemmän solmuja.

Vieheen kokoa minä vaihdan sen mukaan, tuntuuko uitto liian raskaalta. Syksyllä vesi on kylmä, joten minä annan vieheen käydä lähempänä pohjaa kuin kesällä, mutta en raahaa sitä pohjaa pitkin, etten kerää lehtiä ja mutaa. Kun olen kokeillut yhtä linjaa kolmesti ilman tuntumaa, siirryn veneellä vähän matkaa ja alan taas alusta. Tämä on hitaampaa kuin ahvenen kalastus syksyllä, ja ero huomaa siinä, että ahvenen kanssa minä vaihdan paikkaa tiheämmin.

Kuhan kohdalla taas olen oppinut odottamaan vielä pidempään; siitä on oma muistinsa kuhan kalastuksesta keväästä syksyyn. Hauen syysretkillä minä pidän koukun ja käsien välin eri tavalla mielessä, ja ne ajatukset ovat hauen kalastuksessa keväällä ja syksyllä.

Tiinan lista: syksyn siikaretken tarkistettavat kohdat

Rastita sitä mukaa kun teet – rastit jäävät muistiin tällä laitteella.

• Tarkistan mökkijärven kalastusluvat ja vesistökohtaiset ohjeet ennen vavan pakkaamista.
• Katson Ilmatieteen laitokselta sään, tuulen suunnan ja myöhäissyksyllä jäätilanteen.
• Tarkistan tulentekokiellon viranomaisen ohjeesta ennen kuin ajattelen nuotiota.
• Kokeilen laiturin laudan, kelluvan osan ja soutuveneen kiinnityksen käsin.
• Laitan pelastusliivit veneeseen ennen vapoja, siimoja ja eväitä.
• Valitsen pienen vieheen, ohuen siiman ja kiristän siiman ennen jokaista laskua.
• Uiton ensin matalan lahden suun, sitten syvänteen reunan, ja kirjoitan molemmat mökkikirjaan.
• Jätän juomaveden kotoa kannettuun pulloon; rengaskaivo on minulla kesävesi.
• Muistan häkä- ja paloturvallisuuden pelastuslaitoksen ohjeista, ja sähkötyöt vain ammattilaiselle.

Vaihe	Milloin	Mitä teen	Huomioi
Luvat	Ennen pakkaamista	Tarkistan mökkijärven tilanteen	Katson vesistökohtaiset rajoitukset
Sää ja jää	Ennen lähtöä	Katson Ilmatieteen laitoksen tilanteen	Rantakivet ja laituri liukkaampia
Ajankohta	Aamulla tai illansuussa	Lähden, kun ranta on hiljaa	Järvi ei höyryä eikä ole jäätynyt
Paikka	Syvänteen reuna	Siirryn matalan lahden suuta kohti	En kesän pikkukalapaikoille
Tuuli	Käy rantaan päin	Pysyttelen sen puoleisella reunalla	Uiton hitaasti vasten tuulta
Uitto	Veneen ajautuessa	Kelailen kierroksia ja pidän taukoja	Ohut siima, pieni viehe
Ei tuntumaa	Yhden linjan kolmen kokeilun jälkeen	Siirryn vähän matkaa	Vaihdan järjestystä, en ensin viehettä
Muistiin	Eväiden jälkeen	Kirjoitan mökkikirjaan syvyydet	Missä siima jäi tyhjänä ylös

Mitä minä tarkistan ennen kuin vene irtoaa laiturista?

Minä tarkistan ensin luvat, sitten sään, sitten veneen ja vasta viimeiseksi viehelaatikon. Puulaituri ja sen kelluva osa ovat olleet meillä vuodesta 2020, ja syksyllä minä katson joka kerta, ettei lauta ole märän lehden alla liukas. Soutuveneen kanssa minä en lähde kauas rannasta myöhäisillalla, vaikka järvi näyttäisi tyyneltä; pelastusliivit ovat veneessä ennen kuin vapa on veneessä.

Hukkumisriski ja jäällä liikkuminen kuuluvat niihin asioihin, joissa minä en anna omia neuvoja, vaan seuraan pelastuslaitoksen ja Ilmatieteen laitoksen ohjeita. Jos rannalla on tulentekokielto, minä jätän nuotion tekemättä ja keitän eväät tuvan vanhalla puuliedellä tai juon termospullosta kuistilla.

Sähköasioissa minä olen oppinut olemaan utelias vain oikeaan suuntaan: rantasaunan pieni aurinkopaneeli ja akku valoja varten tulivat 2017, ja jos niissä on jotain selvitettävää, sen tekee sähköalan ammattilainen. Tuvan verkkosähkö on ollut vuodesta 1985 ja ilmalämpöpumppu peruslämmöllä 2019, mutta kalaretken sähköksi minulle riittää taskulamppu, enkä vie mökiltä jatkojohtoja rantaan.

Kevyen takan kanssa minä muistan häkäasiat niin, etten jätä peltiä kiinni ja luule lämpöä varmaksi; pelastuslaitoksen ohje on tässäkin se, johon minä palaan. Taimenen kanssa olen lisäksi oppinut katsomaan vesistökohtaisia rajoituksia vielä tarkemmin, ja se sama tapa on jäänyt minulle taimenen kalastuksesta siiankin syysretkille.

Mitä teen, jos siika ei näy eikä tunnu?

Minä vaihdan järjestystä, en ensin viehettä. Ensin kirjoitan mökkikirjaan päivämäärän, sään ja sen, missä uitin; sitten siirryn syvänteen reunaan; sitten hidastan vielä lisää; ja vasta sen jälkeen avaan viehelaatikon. Tämä on pelastanut minut siltä pahimmasta syysmokasta, jossa minä vaihdan kuusi viehettä puolessa tunnissa ja lopulta huomaan, että olen soutanut koko ajan samaa kymmenen metrin kaistaa edestakaisin.

Toinen mokka oli se, kun jätin siiman kelalle löysälle ja ihmettelin, miksi tuntuma tuli myöhässä; sen jälkeen minä kiristän siiman ennen jokaista laskua, vaikka sormet ovat jo kohmeiset.

Jos kala tulee, minä pidän käsittelyn lyhyenä ja siistinä, ja jos en ole varma kalasta tai sen käsittelystä, tarkistan viranomaisen ohjeen ennen kuin alan neuvoa ketään muuta. En anna blogissa lääketieteellisiä neuvoja, joten punkit, saunan lämpö ja kylmässä olo ovat minulla THL:n ohjeiden ja tarvittaessa terveyskeskuksen asia. Juomaveden minä kannan kotoa, koska pihan rengaskaivo on kesävesi, enkä ole syksylläkään alkanut sitä juoda.

Saunassa lämmitän puukiukaan, joka vaihdettiin 2015, ja lauteilla, jotka uusittiin 2016, minä istun vasta kun olen käynyt katsomassa, että rantasaunan valot ja ovet ovat niin kuin pitää. Palju on ollut pihalla 2021, mutta kylmänä iltana minä jätän sen usein rauhaan: yksi lämpö riittää, ja se on sauna.

Miten syksyn siikaretki sopii mökin vuoroviikkoihin?

Minä sovin syysretken aina niin, ettei se mene Mikon heinäkuun vuoroviikkojen logiikkaan sekaisin, vaikka syksyllä mökki onkin useimmiten minulla vapaammin käytössä. Otan vastuun mökistä vuodesta 2012, ja sen jälkeen olen oppinut kirjoittamaan mökkikirjaan myös sen, mikä jäi kesken: airo paikassaan, vene kiinni, avain naulassa. Jari auttaa raskaissa töissä, ja syksyllä se tarkoittaa useimmiten laiturin kelluvan osan tarkistamista tai paljun kanssa painimista, ei kalastusta minun puolestani.

Terassi tehtiin Jarin kanssa 2016, ja sinne minä jätän märät saappaat kuivumaan, etten kanna lehtiä tupaan. Kasvimaan kaksi kohopenkkiä, raparperi ja vanha omenapuu saavat syksyllä olla omissa rauhoissaan; takana mustikkametsä on minulle enemmän kävely kuin kalareitti.

Kun palaan Jyväskylän rivitaloon, minä pakkaan vavan lasitetun parvekkeen nurkkaan ja pesen kädet sisällä. Pieni piha on jo niin täynnä lehtiä, ettei mökin lehtiä tarvitse tuoda mukaan. Kotona olemme tehneet itse maalauksen, tapetoinnin ja laminaatin, mutta isommat työt ovat ammattilaisilla; sama ajatus pätee minun kalavehkeisiin. Jos jokin on sähköä, sen tekee sähköalan ammattilainen, ja jos jokin on rakentamista rantaan, tarkistan oman kunnan rakennusjärjestyksen ennen kuin edes piirrän laiturille jatkoa.

Siika saa syksyllä tulla tai olla tulematta, mutta mökkikirjaan minä saan aina merkinnän, ja se on se, minkä kanssa seuraava retki alkaa.

Kysymyksiä siian kalastus -aiheesta

Voiko siian kalastus syksyllä onnistua virvelillä rannasta?

Minulla se on onnistunut rannasta silloin, kun syvänteen reuna sattuu lähelle laituria ja uitto pysyy hitaana. Useimmiten minä kuitenkin otan soutuveneen, koska sillä saan vaihdettua linjaa ilman että tallon rantakivillä. Tarkistan aina luvat ja viranomaisen ohjeet ennen lähtöä.

Mitä eroa on siika kalastus syksyllä ja kesällä?

Syksyllä minä lasken vieheen lähemmäs pohjaa, kelailen hitaammin ja kirjoitan mökkikirjaan tarkemmin, missä kala ei ollut. Kesällä vaihdan paikkaa herkemmin ja seuraan enemmän pikkukalojen liikettä. Kylmä vesi, liukas laituri ja jäätilanne tuovat syksyyn omat tarkistuksensa Ilmatieteen laitoksen ja pelastuslaitoksen ohjeista.