Vene ankkuri – pienen veneen ankkurointi
Tiina HakulinenPäivitetty
Lyhyesti
Vene ankkuri pienessä soutuveneessä on minulla yksinkertainen, riittävän painava köyden päässä oleva ankkuri, jonka lasken rauhallisesti pohjaan ja jätän köyteen löysää. Vene kiinnitysköysi on ankkuriköyttä pidempi kuin syvyys, ja sen pää on aina sidottu veneeseen ennen kuin alan touhuta. Tarkista vielä oman järven pohja, tuuli ja viranomaisen ohjeet.
Millainen vene ankkuri riittää soutuveneeseen?
Vene ankkuri valitaan minulla ensin veneen koon, järven pohjan ja tuulen mukaan, ei sillä perusteella, mikä näyttää kaikkein järeimmältä. Meillä on rannassa soutuvene, puulaituri ja kelluva osa vuodelta 2020, ja suurin osa ajoista on ihan tavallista rantavedessä soutelua, uimareissua ja joskus kalalle lähtöä. Siihen riittää sellainen ankkuri, joka tarttuu hiekkaan tai savipohjaan eikä lähde kevyesti laahamaan, kun tuuli nousee kuistin suunnalta.
En ole hankkinut mitään erikoista konstia enkä sähkömoottoria; jos mietit sellaista, lukaisin ensin soutuveneen sähkömoottorista ja sitten oman kunnan ja viranomaisen ohjeet. Yleensä pienessä veneessä painavampi ja hyvin tarttuva ankkuri auttaa enemmän kuin hieno nimikyltti, mutta liian raskas kappale taas on ikävä nostaa märkänä takaisin laidan yli.
Minun mittani on käytännöllinen: jaksanko sen itse nostaa, saanko köyden solmun auki hanskat kädessä ja pysyykö vene paikallaan, kun jään hetkeksi rauhoittumaan airojen päälle.
Vasta kun nuo kolme toimivat, alan miettiä muuta. Kivikkoinen ranta on eri asia kuin pehmeä lahti, ja naapurikylässä näin savusaunan rannassa, miten ankkuri jäi kiven koloon ja mies sai pitkän hetken nykiä köyttä sen verran, että hymykin kiristyi.
Siitä jäi minulle mieleen, että pohjan tunteminen on puoli työtä. Jos taas vene on kevyt ja yksin soutajalle, sen kanssa kannattaa katsoa myös pienen soutuveneen valintaa, koska kevyt vene reagoi tuuleen nopeammin kuin painava.
Kuinka pitkä vene kiinnitysköysi ja mitä sidon ensin?
Vene kiinnitysköysi on minulla selvästi pidempi kuin se syvyys, jossa aion olla, ja sen toinen pää sidotaan veneen kiinnityskohtaan ennen kuin ankkuri lähtee kädestä. Tämä on juuri se kohta, jossa olen itse mokannut: pidin köyttä vielä sylissä, kun ankkuri jo lähti, ja sain ihailla, miten se meni suoraan pohjaan ilman minua. Onneksi vesi oli matala ja nauru jäi omalle kontolle.
Yleisesti puhutaan köyden pituudesta suhteessa veden syvyyteen, mutta minä en jää kaavaa tuijottamaan: lisään reilusti varaa tuulen ja aallokon mukaan, ja tarkistan, ettei köysi pääse hankaamaan laidan terävää kulmaa. Solmun teen sellaiseksi, että sen saa auki märkänäkin, ja jätän köyden lopun siististi rullalle penkin alle, ettei se ole jalkojen tiellä, kun nousen tai lasken airot.
Köysi kulkee minulla veneessä aina samassa paikassa, ja ankkuri on keulassa omalla alustallaan, ettei se kolise joka soutuvetoa vastaan. Laiturissa asia on toinen, ja siihen olen hakenut apua laiturin törmäyssuojasta ja kiinnitysrenkaista. Ankkurointi ja laituriin kiinnitys ovat serkuksia, eivät kaksoset: laiturissa köysi saa olla lyhyempi ja vene painaa pehmeästi suojaa vastaan, mutta selällä köysi saa elää.
Jos köysi alkaa narskua tai rispaantua, en jätä sitä ”vielä yhdeksi reissuksi”, vaan vaihdan sen pois ja teen mökkikirjaan merkinnän, mikä toimi ja mikä ei.
Tiinan lista: vene ankkuri ja köysi ennen lähtöä
Rastita sitä mukaa kun teet – rastit jäävät muistiin tällä laitteella.
| Tilanne | Mitä teen | Huomioi |
|---|---|---|
| Tavallinen rantavesi, hiekka tai savi | Valitsen hyvin tarttuvan ankkurin | Jaksan nostaa märkänä laidan yli |
| Kivikkoinen ranta | Nostan ankkurin ja siirryn laituriin | Pohjan tunteminen on puoli työtä |
| Tuuli nousee kuistin suunnalta | Lisään köyteen reilusti varaa | Köysi ei saa hankaa laidan kulmaa |
| Ankkurin lasku | Sidon köyden ensin, lasken keulasta | Pysäytän veneen ennen laskua |
| Köysi jumissa | Päästän irti, odotan, kokeilen toisesta suunnasta | En vedä veneellä enkä riuhto |
| Köysi narskuu tai rispaantuu | Vaihdan pois, merkkaan mökkikirjaan | En jätä vielä yhdeksi reissuksi |
| Laituriin kiinnitys | Köysi lyhyempi, vene pehmeästi suojaa vastaan | Ankkurointi ja laituri eivät ole kaksoset |
| Ennen seuraavaa lähtöä | Tarkistan ankkurin, köyden, solmun, kiinnityskohdan | Katson aamun tuulen suunnan |
Miten lasken ankkurin, ettei vene lähde keinumaan?
Lasken ankkurin aina veneen keulasta, rauhallisesti ja vasta kun olen lopettanut soutamisen, enkä koskaan heitä sitä kauemmas kuin on tarve. Järjestykseni on tämä: katson tuulen suunnan, pysäytän veneen, sidon köyden pään, lasken ankkurin pohjaan käsi kourallinen kerrallaan, annan veneen asettua, vedän köyttä kevyesti tartunnan varmistamiseksi ja jätän lopuksi löysää.
Sitten vasta otan kameran, eväät tai ongen esiin. Ensimmäisellä kerralla tein päinvastoin: laskin ankkurin, jatkoin vielä pari airovetoa ja sain köyden penkin alle solmuun, jota selvittelin pidempään kuin oli tarkoitus. Keski-Suomessa tuuli ei kysy lupaa, se vain vaihtaa puolta kuistin ja mustikkametsän välillä.
Kalareissulla teen saman, mutta valitsen paikan niin, etten ole uimareiden tai toisen veneen kulkulinjalla. Siihen liittyvät myös väistämissäännöt ja ikärajat, joita en ala tässä tulkita; vilkaisin itse veneen ikärajasta ja väistämisestä kertovan tekstin ja tarkistan viranomaisen ohjeen, jos jokin epäilyttää. Samalla muistan soutuveneen kalastuskäytön puolet: painavat tavarat pysyvät matalalla, eikä ankkuriköyden päälle kasata sitä kaikkea, mitä tuvasta sattui mukaan lähtemään.
Entä jos pohja on kivinen tai tuuli yltyy?
Jos pohja on kivinen tai tuuli alkaa viedä venettä, minä en jää väkisin paikalle, vaan nostan ankkurin, siirryn rauhallisemmin rantaan ja kiinnityn laituriin. Tämä on se päätös, joka on säästänyt minulta eniten hermoja. Ankkurin kanssa ei tarvitse todistaa mitään, ja järvi on suurempi kuin minun suunnitelmani.
Nostan köyden tasaisesti, huuhtelen ankkurin rantavedessä, tarkistan ettei sakara ole vääntynyt ja laitan sen takaisin keulaan vasta kuivattuani köyden kuistin kaiteella. Jos köysi on jumissa, en vedä veneellä enkä riuhto selkä suorana; päästän irti, odotan ja kokeilen toisesta suunnasta. Hukkumisriski on asia, jonka mainitsen aina asiallisesti: pelastusliivit päälle, veneeseen ei seisoa ankkuria nostamaan ja viranomaisen ohjeet ovat se oikea paikka tarkistaa yksityiskohdat.
Jäällä liikkumisesta en tässä kesällä neuvo muuta kuin että Ilmatieteen laitoksen ja pelastuslaitoksen ohjeet katsotaan ennen kuin mieli tekee oikopolkua.
Sähköön liittyvää en ankkurin kanssa säädä lainkaan. Rantasaunalla on se pieni aurinkopaneeli ja akku valoja varten vuodelta 2017, ja siihenkin tehtiin sähkötyöt ammattilaisella; veneeseen en ole tuonut mitään sähköistä. Tulentekokiellosta ja häkäasioista muistutan itseäni samalla tavalla kuin tuvan kevyen takan ja vanhan puulieden kanssa: pelastuslaitoksen ohje, Tukesin ohje ja oma järki, ei mututuntuma.
Jos veneessä on tulppa, sen kanssa olen oppinut olemaan tarkka eri reissulla; tyhjennystulpan tarkistus kuului samaan mökkikirjan viikkoon kuin köysien kuivatus.
Mitä tarkistan ennen seuraavaa lähtöä?
Ennen seuraavaa lähtöä käyn läpi ankkurin, köyden, solmun, kiinnityskohdan ja sen, mihin suuntaan tuuli on aamulla tullut. Tämä on minulle yhtä arkista kuin juomaveden kantaminen kotoa: rengaskaivossa on kesävesi, ja mökkikirjaan merkkaan päivämäärän, sään, mitä tehtiin ja mikä toimi. Vuodesta 2012 asti se vihko on paljastanut enemmän kuin muisti, ja sieltä löytyi myös se köysisolmu, joka ei auennut märkänä.
En osta uutta ennen kuin olen katsonut, mitä vanha on kertonut. Joskus taas päätös on ollut jättää jotain hankkimatta: vertasin veljen Mikon kanssa heinäkuun vuoroviikolla kahta eri köyttä, totesimme toisen liian jäykäksi minun käsiini ja jätimme sen kauppaan. Jari auttaa raskaissa töissä, mutta ankkurin nostan itse, joten sen paino on minun mittani, ei kenenkään muun.
Veneen pintapuoli kuuluu samaan rutiiniin, vaikka en anna maalausohjeita tässä: katson laudan ja pohjan silmämääräisesti, ja jos jokin näyttää kuluneelta, luen veneen maalauksesta kertovan muistutukseni ennen kuin alan rapsuttaa. Oman kunnan rakennusjärjestys ja viranomaisen ohje tarkistetaan aina, kun laituri, renkaat tai rantarakenteet ovat mukana puheessa; ankkurointiin ei tarvita lupaa, mutta rantaan kiinnitettyyn rakenteeseen saattaa liittyä paikallisia määräyksiä.
Sanon sen varovasti, koska en ole viranomainen enkä halua olla sellainen mökkinaapurikaan, joka tietää kaiken paremmin juuri silloin, kun toinen on solmimassa köyttä.
Kysymyksiä vene ankkuri -aiheesta
Tarvitseeko soutuvene ankkurin, jos aina pysyn rantavedessä?
Minä pidän silti yhtä yksinkertaista ankkuria mukana, koska tuuli voi viedä kevyen veneen nopeammin kuin ehdin airoihin. Jos en tarvitse sitä, se vain kulkee keulassa; jos tarvitsen, köyden pää on jo valmiiksi sidottu. Laituriin kiinnityksestä ja väistämissäännöistä tarkistan viranomaisen ohjeen.
Voiko venekiinnitysköyden jättää ankkuriin kiinni talveksi?
Minä en jätä, vaan kuivatan köyden kuistilla ja laitan ankkurin kanssa samaan paikkaan keulaan seuraavaa kesää varten. Märkänä säilytetty köysi on minulla ennenkin ollut jäykkä ja solmu haluton aukeamaan. Samalla vilkaisen tulpan ja veneen pohjan, ja mökkikirjaan tulee merkintä, mikä toimi.