Pieni soutuvene – kevyt vene yksin soutajalle

Kuinka pitkä pieni soutuvene riittää yhdelle?

Kun ystävä kysyi minulta ensimmäisen mökkinsä pihassa, että paljonko sitä venettä pitäisi olla, vastasin ensin: istu siihen, ota airot käteen ja vedä kaksi vetoa. Pieni soutuvene ei ole paperissa pitkä eikä lyhyt, vaan sellainen, jossa soutajan polvet eivät ota kiinni penkkiin eikä airojen lapa hakkaa laitaa.

Yleensä yhden hengen soutuun riittää vene, jossa on yksi kunnollinen soutupenkki ja tilaa liikuttaa käsiä rauhassa. Liian lyhyt vene kääntyy herkästi jo ennen kuin olet ehtinyt päättää suuntaa, ja liian pitkä tuntuu tyhjältä, kun tuuli painaa keulaa sivuun.

Meidän järvellä ajomatka Jyväskylästä on noin tunti, ja ranta on sen verran kivinen, että veneen kanssa tehdään enemmän käsityötä kuin elokuvissa. Minun puinen soutuveneeni on ollut mökillä isoisän ajasta asti tuttu näky, enkä ole lähtenyt vaihtamaan sitä kevyeen alumiinisoutuveneeseen, vaikka olen sellaisen veljen Mikon seurassa naapurikylän rannassa nostanut. Se nousi kyllä kevyesti, mutta minä jäin kaipaamaan sitä puuveneen painoa, joka ei lähde joka tuulenpuuskalla heti liikkeelle.

Pituutta kannattaa miettiä myös säilytyksen kautta: mahtuuko vene laiturin viereen, kääntyykö se terassin kulmalta, ja saatko sen yksin käännettyä pesua varten. Tarkat määräykset ja rantarakenteiden luvat tarkistan aina oman kunnan rakennusjärjestyksestä, en mökkikirjan kannesta.

Jos vene tuntuu hyvältä vasta kolmannella kokeilukerralla, se on yleensä hyvä merkki. Ensimmäisellä kerralla ihminen katsoo väriä, toisella painoa ja kolmannella sitä, mihin airot osuvat. Siihen kolmanteen kertaan minä luotan.

Paljonko kevyt soutuvene saa painaa, kun nostan sen yksin?

Minun nyrkkisääntöni on arkisen yksinkertainen: jos en saa venettä käännettyä rantakivellä ilman, että alan suunnitella seuraavaa lepopäivää, se on minulle liian painava. Soutuvene paino ei ole vain se luku, jonka myyjä sanoo; siihen tulee mukaan märkä pohjavesi, airot, ämpäri, ankkurin narut ja se pieni hiekka, joka on aina jossain.

Kevyt vene yksin soutajalle tarkoittaa meillä sitä, että saan keulan ylös laiturin reunan yli, kävelen perälle ja lasken veneen veteen samalla jalalla, jolla jo etsin airoa.

Kevyt alumiini soutuvene on tässä asiassa rehellinen vaihtoehto: se on kuivana helppo, eikä se ime vettä samalla tavalla kuin puu. Näin sen Mikon kanssa heinäkuun vuoroviikolla, kun hän oli käynyt naapurikylässä katsomassa yhtä sellaista ja tuli kertomaan, miten sen sai kahdella otteella rantaan. Minä en kuitenkaan hankkinut sitä, koska meidän puuvene on jo mökillä, se kuuluu laituriin ja sen kanssa olen oppinut liikkumaan.

Päätös oli enemmän rantatapa kuin tekninen laskelma. Jos taas ostat ensimmäistä venettä, kokeile nostoa niin, että airot ovat jo veneessä ja pohjalla on vähän vettä. Se on se tilanne, joka tulee vastaan oikeasti, ei se siisti hetki pihalla.

Painoa nostaa myös se, mitä veneeseen on jäänyt edelliseltä reissulta. Minulla oli kerran perässä puolitäysi ämpäri ja pari märkää köyttä, ja ihmettelin koko matkan laiturille, miksi vene tuntui tavallista jäykemmältä. Mökkikirjaan tuli siitäkin merkintä: tyhjennä ennen kuin syytät ikääsi. Sähköön liittyvät hankinnat jätän aina sähköalan ammattilaiselle, ja jos joku alkaa puhua perämoottorista, luen ensin soutuveneen sähkömoottorin pohdinnan omasta rauhastani.

Tiinan lista: mitä tarkistan, kun mittaan pientä soutuvenettä yksin

Rastita sitä mukaa kun teet – rastit jäävät muistiin tällä laitteella.

• Istun soutupenkille ja vedän kaksi rauhallista airovetoa ennen kuin katson mittanauhaa.
• Kokeilen nostoa niin, että airot ovat veneessä ja pohjalla on vähän vettä.
• Katson tyhjennystulpan ensin ja vasta sitten keulan laiturin reunan yli.
• Tarkistan, mahtuuko vene kääntymään terassin kulmalta ja laiturin viereen.
• Punnitsen käsin myös ämpärin, ankkurinarun ja märän köyden, en vain veneen runkoa.
• Kysyn itseltäni, pysyykö keula paikallaan, kun lasken ankkurin kaislikon reunaan.
• Kirjaan mökkikirjaan sään ja sen, kiersikö vene tuulella vai pysyikö suunnassa.
• Tarkistan oman kunnan rakennusjärjestyksen, jos laituriin tai rantaan tulee muutoksia.
• Jätän sähköön ja moottoriin liittyvät työt ammattilaiselle, vaikka naapuri osaisikin.

Tilanne	Sopii kun	Huomioi
Pituus	Yksi kunnollinen soutupenkki riittää	Polvet eivät ota penkkiin; airot eivät hakkaa laitaa
Liian lyhyt vene	Herkkä kääntyminen ennen suunnan päättämistä	Suunta tuntuu ratkeavan liian aikaisin
Liian pitkä vene	Tuntuu tyhjältä	Tuuli painaa keulaa sivuun
Puuvene	Paino pitää veneen paikallaan	Isoisän ajasta mökillä; kuuluu laituriin
Kevyt alumiinivene	Kuivana helppo nostaa kahdella otteella	Ei ime vettä samalla tavalla kuin puu
Nostokokeilu	Airot veneessä, pohjalla vähän vettä	Se tilanne tulee vastaan oikeasti
Rantakierros	Ennen veteen laskua	Tulppa, airot, penkki, naru, sitten itse
Kalastuslisälaite	Kokeile yhtä asiaa kerrallaan	Lisälaite siirtää painoa ja istumisen järjestystä

Mitä tarkistan ennen kuin lasken veneen veteen?

Teen rannassa aina saman kierroksen, vaikka kuinka tekisi mieli lähteä heti aamulla mustikkametsän reunan ohi. Ensin katson tulpan, sitten airot, sitten penkin, sitten narun ja vasta sitten itseäni. Veneen tyhjennystulppa on pieni asia, joka muistuttaa itsestään vasta silloin, kun vesi on jo kengänkärjessä, joten olen oppinut lukemaan vielä tyhjennystulpan ja itsetyhjentyvän veneen eron ennen jokaista pitempää soutua.

Sen jälkeen tarkistan, että airot ovat samaa paria; meillä kävi niin, että toinen airo oli jäänyt kuistin nurkkaan ja minä soudin hetken sillä lyhyemmällä varalla. Vene kiersi kuin hyttynen lyhdyn ympärillä, ja minä selitin tilannetta järvelle sillä äänellä, jota ei kannata tallentaa.

Ankkuri on yhdelle soutajalle yhtä tärkeä kuin airo, koska kädet eivät riitä kaikkeen yhtä aikaa. Kun pysähdyn kaislikon reunaan, lasken ankkurin rauhallisesti ja katson, pysyykö keula siinä mihin sen jätin. Olen kirjoittanut itselleni muistiin myös pienen veneen ankkuroinnin perusjärjestyksen, koska muina kesinä narulla oli tapana jäädä penkin alle juuri siihen kohtaan, mihin en ylety soutamatta.

Jos veneessä on muita kulkijoita tai nuoria soutajia, tarkistan vielä kuka saa ajaa venettä ja miten väistetään viranomaisen ohjeista, en omasta muististani. Pelastusliivit, metsäpalovaroitus ja jäällä liikkuminen kuuluvat samaan koriin: asiallisesti pelastuslaitoksen ja Ilmatieteen laitoksen ohjeisiin tukeutuen, ei mökkipuheella.

Kesällä järvi on minulle ennen kaikkea työjärjestys. Kun se on kunnossa, ehtii huomata, että vanha omenapuu on taas kääntänyt oksansa rantaan päin ja raparperi on kasvanut kohopenkin yli. Soutaminen on siinä välissä se helpoin osa.

Entä jos haluan veneen kalastukseen tai vertaan vaihtoehtoja?

Ystävä kysyi tässä välissä, pitäisikö hänen ostaa heti kalastukseen tarkoitettu vene, kun hän oli nähnyt naapurin rannassa sellaisen siistin pakin ja vapapidikkeen. Sanoin, että kokeile ensin yhtä asiaa kerrallaan. Yhden soutajan veneessä jokainen lisälaite siirtää painoa ja jokainen paino siirtää veneen käytöstä.

Kun istun keskellä ja heitän siiman, huomaan nopeasti, kaipaanko lisää leveyttä vai kaipaanko vain vähemmän tavaraa. Olen lukenut omaa päätöstä tehdessäni myös soutuveneen valinnan kalastajalle, ja sieltä jäi mieleen juuri se, että kalastus muuttaa istumisen järjestystä enemmän kuin veneen mittaa.

Vaihtoehtoja vertasin itsekin, kun terassi oli saatu Jarin kanssa valmiiksi 2016 ja laituri tuli 2020 puulaiturina kelluvine osineen. Silloin pöydällä oli käytännössä kaksi kysymystä: jatkanko puuveneellä vai hankinko kevyen alumiinisen. Jätin hankkimatta, koska ranta oli jo täynnä töitä, soutuvene oli olemassa eikä minua harmittanut nostaa sitä vähän hitaammin.

Veljen mökillä näin alumiiniveneen nopean noston, naapurikylässä näin savusaunan, mutta kumpikaan ei tullut meidän rantaan asti. Se on mökkikirjan henki: päivämäärä, sää, mitä tehtiin, mikä toimi. Ei sitä, mitä olisi voitu ostaa.

Jos haluat vielä yleisemmän vertailun ennen päätöstä, käyn itse aina vilkaisemassa soutuveneen valinnan järvimökille ja palaan sitten omaan rantaan mittaamaan ne kaksi kiveä, joiden väliin veneen pitää mahtua. Se mitta on minulle tarkempi kuin mikään luettelo.

Ja jos joku kysyy hintaa, sanon että se muodostuu materiaalista, kunnosta, säilytystarpeesta, airoista, ankkurista ja siitä, kuinka paljon itse joutuu korjaamaan; nostaa yleensä kevyt ja hyväkuntoinen sekä valmiit varusteet, laskee taas se, että vene on jo pihassa ja saat sen yksin käännettyä.

Miten mökkikirja auttoi minua valitsemaan oman kokoni?

Aloitin mökkikirjan 2012, kun otin vastuun mökistä, ja siitä tuli yllättävän hyvä mittari veneasioissakin. Kirjaan päivämäärän, sään, mitä tehtiin ja mikä toimi. En kirjoita siihen ostoslistoja, vaan sellaisia pieniä havaintoja kuin “tuuli painoi keulaa, airo otti laitaan” tai “nosto onnistui, kun ämpäri oli tyhjä”.

Vuoden kierron myötä huomasin, että heinäkuun vuoroviikolla Mikon kanssa veneen kanssa tehdyt työt olivat aina erilaisia kuin minun arki-iltojeni: hän ehti soutaa pitemmälle, minä ehdin enemmän kääntää venettä rannassa. Molemmat tarpeet mahtuvat samaan puuveneeseen, kunhan en yritä tehdä niitä samalla kertaa.

Kirja paljasti myös mokani. Eräänä kesänä olin vakuuttunut, että vene oli käynyt raskaaksi, ja ehdin jo syyttää märkää puuta. Seuraavalla sivulla luki, että olin jättänyt ankkuriköyden ja kastuneen villapaidan perään edellisiltana. Siitä lähtien olen tarkistanut painon aina samassa järjestyksessä: tulppa, vesi, airot, naru, tavarat, vasta sitten oma voima. Kuivaa keskisuomalaista huumoria siinäkin riittää, kun huomaa, että vene ei ollut vanhentunut yhdessä yössä, vaan minä olin vain unohtanut tyhjentää sen.

Terveysasioihin en blogissa anna neuvoja; jos soutu, sauna, punkit tai kuuma ilta mietityttävät, ohjaan THL:n ohjeisiin tai terveyskeskukseen. Häkävaroitin, paloturvallisuus ja sähkötyöt kuuluvat pelastuslaitoksen, Tukesin ja sähköalan ammattilaisen piiriin. Minä pidän kiinni siitä, minkä osaan: kevyt takka tuvassa, puukiuas rantasaunassa vuodesta 2015, lauteet vuodesta 2016, eikä yhtään sähkökiuasta tai pihasaunaa. Venekin on vain vene, mutta sen kanssa oppii tuntemaan rantansa.

Kysymyksiä pieni soutuvene -aiheesta

Mikä soutuvene pituus sopii yhdelle soutajalle?

Sopii se, jossa airot liikkuvat vapaasti, polvet eivät ota penkkiin eikä keula lähde joka tuulella kääntymään. Yleensä yksi kunnollinen soutupenkki ja vähän tilaa perässä riittää; minä kokeilen aina kaksi vetoa ennen mittaamista. Rantarakenteiden mahdolliset määräykset tarkistan oman kunnan rakennusjärjestyksestä.

Onko kevyt alumiini soutuvene parempi kuin puuvene yksin nostettavaksi?

Nostoon kyllä, sillä se on kuivana helpompi eikä ime vettä samalla tavalla; näin sen Mikon kanssa naapurikylässä. Minä jätin sen hankkimatta, koska meillä on jo puinen soutuvene ja pidän sen rauhallisesta painosta tuulella. Kokeile nostoa airojen ja märän ämpärin kanssa, niin näet oman rantasi totuuden.