Suomen muurahaiset – tunnista yleisimmät lajit
Tiina HakulinenPäivitetty
Lyhyesti
Suomen muurahaiset tunnistan mökillä ennen kaikkea paikasta ja pesän tavasta: metsän kekomuurahainen tekee suuren keon, keltainen muurahainen viihtyy nurmessa ja kivien alla, ja musta puunkaivaja paljastaa itsensä puruna. Kuvia en blogiin piirrä, mutta kerron, mitä katson värin, koon, pesän ja kulkuuran lisäksi. Epävarmassa tilanteessa jätän pesän rauhaan ja tarkistan ohjeen viranomaiselta tai kirjasta.
Mitä Suomen muurahaiset kertovat pesäpaikasta?
Suomen muurahaiset eivät tunnistu pelkästä vilkaisusta, ja minä opin sen kantapään kautta. Ensimmäisenä kesänäni mökin vastuun ottamisen jälkeen luulin jokaisen terassin raossa juoksevan ötökän olevan sama laji, kunnes huomasin, että toiset tulivat mustikkametsän suunnasta kekopesältä ja toiset nousivat kohopenkin reunasta aivan eri tavalla. Nykyään alan aina pesästä: onko keko kasattu neulasista, onko kivi lämmin ja sen alla kellertävä sotku, vai löytyykö vanhasta omenapuusta pientä purua.
Väri on vasta toinen askel, ja yksittäinen muurahainen kolmas. Jos hakusanalla suomen muurahaiset kuvina etsii varmuutta, minä neuvon ystävää ottamaan kuvaan myös pesän ympäristön, ei vain eläintä. Se on käytännöllisempää kuin tuijottaa kännykästä, montako raajaa näkyy.
Meillä mökki on punamullattu hirsimökki Keski-Suomessa järven rannalla, noin tunnin ajomatkan päässä Jyväskylästä, ja takana on mustikkametsä. Siellä kekomuurahaisen keot ovat tuttuja näkyjä, mutta en koskaan kaivele niitä. Kevyesti sanottuna metsä hoitaa omat asiansa, ja minä hoidan omat kohopenkkini. Kun haluan vertailla kasvien yhteyttä ötököihin, luen myös oman yrttien tunnistusmuistioni, sillä samalla tavalla oppii katsomaan kasvin paikkaa ennen kuin nimeää sen.
Mitkä ovat Suomen yleisimmät muurahaiset mökin pihassa?
Suomen yleisimmät muurahaiset, joita minä mökillä kohtaan, ovat karkeasti kolmenlaisia: metsän kekomuurahaiset, pihan keltaiset muurahaiset ja puussa tai lahopuussa liikkuvat tummat lajit. Yleensä kekomuurahainen on isohko, punaruskea keskiruumiiltaan ja tummempi takaosastaan, ja sen keko on selkeä neulaskeko metsän reunassa. Keltaiset muurahaiset ovat pienempiä, vaalean kellertäviä ja ilmestyvät usein vasta kun käännän kiven, nostan ruukun tai avaan terassin laudan raon.
Ne eivät tee samanlaista kekoa näkyville, ja juuri siinä minä menin ensin harhaan: odotin kekoa, vaikka pihalla piti odottaa koloa.
Kolmas ryhmä on se, joka saa minut katsomaan vanhaa omenapuuta. Jos näen kirvoja ja muurahaisia samalla oksalla, kyse ei ole pelkästä lajimietinnästä vaan pihan pienestä yhteistyöstä. Siitä kirjoitin tarkemmin omenapuun kirvoista ja muurahaisista. Samaa silmää tarvitsin, kun pionin nuput näyttivät tahmeilta ja jouduin miettimään, haittaavatko muurahaiset pionin nuppuja vai ovatko ne vain matkalla jonnekin muualle.
En anna torjuntaohjeita enkä lääketieteellisiä neuvoja; jos iholle tulee pistoksia tai muuta oireilua, katson THL:n ohjeet tai soitan terveyskeskukseen.
| Mihin katsot | Millainen pesäpaikka | Mitä huomioit |
|---|---|---|
| Kekomuurahainen | Neulaskeko metsän reunassa | Isohko, punaruskea keskiruumis, tummempi takaosa |
| Keltaiset muurahaiset | Maassa, kiven tai ruukun suojassa | Vaalea, nopeasti hajaantuva, lyhyttä säntäilyä |
| Keltaiset muurahaiset | Terassin laudan raossa | Ei samanlaista kekoa näkyville |
| Tummat lajit | Vanha omenapuu tai lahopuu | Pientä purua; kirvoja ja muurahaisia samalla oksalla |
| Kuvaan varmuutta | Pesän ympäristö mukaan | Ota kuva aamulla ja lämmintä kiveä vasten |
| Sisään tulo | Kamarin kynnyksellä näkyvä ura | Makeat kannelliseen, pyyhkäise, seuraa vartti |
| Erotus muista kulkijoista | Sama ura kuin edellisellä | Kapea vyötärö, taivutetut tuntosarvet |
Keltaiset muurahaiset – mistä ne tunnistaa ilman suurennuslasia?
Keltaiset muurahaiset tunnistan mökillä siitä, että ne eivät tee itsestään numeroa ennen kuin minä teen jotain tyhmää. Käänsin kerran kasvimaan reunakiven keskipäivällä, ja sen alta paljastui vaalea, nopeasti hajaantuva joukko. Siinä vaiheessa olin jo ehtinyt sanoa ääneen, että “nyt se on kekomuurahainen”, ja Jari katsoi minua sillä ilmeellä, joka tulee vain pitkän avioliiton ja yhteisen terassirakentamisen jälkeen.
Keltaisen lajin kohdalla katson kolmea asiaa: väri on vaalea eikä punaruskea, pesä on maassa tai kiven suojassa eikä neulaskekona, ja kulku on lyhyttä säntäilyä eikä pitkää metsäuraa.
Värin kanssa kannattaa olla kärsivällinen. Aamulla varjossa muurahainen näyttää erilaiselta kuin iltapäivällä laiturin päässä, ja märän sään jälkeen kaikki ovat vähän tummempia. Siksi en tee päätöstä yhdestä yksilöstä. Jos joku kysyy minulta suomen muurahaiset kuvina, sanon että ota kuva aamulla ja toinen lämmennyt kivi vasten päivää, niin näet itsekin eron.
Samalla tavalla olen opetellut erottamaan pienet nisäkkäät: hiirten ja myyrien tunnistus alkaa myös jäljistä ja paikasta, ei karvan sävystä. Ja jos joku tarjoaa mökillä “vihreitä muurahaisia” ruokana, minä jätän sen keskustelun vihreiden muurahaisten tarinaan enkä ala itse kokkailla metsän väkeä.
Tiinan lista: kuusi asiaa, jotka tarkistan ennen kuin nimeän muurahaisen
Rastita sitä mukaa kun teet – rastit jäävät muistiin tällä laitteella.
Mitä teen, kun muurahaiset tulevat tupaan tai kuistille?
Ensin katson, mistä ne tulevat sisään, ja vasta sitten päätän mitään. Meillä on tupa, kamari ja lasitettu kuisti, ei juoksevaa vettä sisällä, joten syötävät jäävät usein kuistin pöydälle pidemmäksi kuin kotona Jyväskylän rivitalossa. Siinä minä olen mokannut monta kertaa: vein makean pullon ulos vasta illalla, vaikka ura oli näkynyt jo aamulla kamarin kynnyksellä.
Nykyään teen näin: siirrän makeat ja murentuneet ruoat ensin kannelliseen astiaan, pyyhkäisen kynnyksen, seuraan uraa vartin verran ja vasta sitten mietin tiivistämistä. En kaada pesän päälle mitään enkä siirrä kekoa pois metsästä.
Tiivistäminen on meillä ollut sellaista pientä kotiremonttien sukulaista: maalausta, tapetointia ja laminaattia olen tehnyt itse kaupungissa, mutta isommat työt olen jättänyt ammattilaisille. Mökillä sama sääntö pätee sähköön. Verkkosähkö tuli 1985 ja ilmalämpöpumppu peruslämmölle 2019, mutta jos sähköjohto, rasia tai valaisin alkaa epäilyttää muurahaispesän lähellä, kutsun sähköalan ammattilaisen. Rantasaunalla on pieni aurinkopaneeli ja akku valoja varten vuodelta 2017, sekään ei ole minun räplättävissäni.
Tulentekoon ja tulisijoihin liittyvät asiat tarkistan pelastuslaitoksen ohjeista, ja tulentekokieltojen aikana en polta puuliesiä, kevyttä takkaa, puukiuasta enkä paljua sen enempää kuin muulloinkaan kieltoa uhmatakseni. Häkä mainitaan minun mökkikirjassani aina silloin, kun ollaan sisällä lämpimän kanssa; ohje tulee pelastuslaitokselta, ei minulta.
Miten erotan muurahaisen muista pihan pienistä kulkijoista?
Katson vyötäröä, tuntosarvia ja tapaa liikkua ryhmänä, mutta teen sen rennosti enkä ryhdy hyönteistutkijaksi kesken saunavuoron. Muurahaisella on kapea vyötärö ja taivutetut tuntosarvet, ja se kulkee usein samaa uraa kuin edellinenkin. Jos pieni otus pyörii yksin ruukun mullassa tai lasitetulla parvekkeella kotona, saatan päätyä ihan toiseen suuntaan ja vilkaista huonekasvien tunnistusjuttuani, jossa mietin myös mullan ja kasvin kuntoa.
Mökillä taas erotan muurahaisen helposti siitä, että se on menossa johonkin, minä olen menossa johonkin, ja kumpikaan ei ole kysynyt toiselta lupaa.
Järven rannalla lisään vielä yhden turvallisuusmuistutuksen, vaikkei se lajintunnistusta olekaan. Laituri, kelluva osa ja soutuvene ovat meillä vuodelta 2020, ja kesällä niiden ympärillä riittää katseltavaa muutenkin kuin muurahaisia. Hukkumisriskiä en vähättele, ja jäällä liikkumiseen sekä keliolosuhteisiin katson Ilmatieteen laitoksen ja pelastuslaitoksen ohjeet. Sähkölaitteista ja niiden asennuksista muistutan itseäni Tukesin ohjeilla.
Luvista ja rakenteista en väitä yksityiskohtia: jos terassia, laituria tai käymälää muuttaa, tarkistan oman kunnan rakennusjärjestyksen ja viranomaisen ohjeen. Meillä kompostikäymälä tuli 2018, terassi Jarin kanssa 2016, ja niidenkin kohdalla paperiasiat hoidettiin ennen kuin ensimmäinen lauta sahattiin.
Milloin jätän tunnistamisen kesken?
Jätän tunnistamisen kesken, kun pesä on metsässä, laji epävarma eikä kukaan ole menossa sisään. Silloin kirjoitan mökkikirjaan päivämäärän, sään, mitä näin ja mikä toimi, ja jätän nimen kohdalle viivan. Vihko on kulkenut mukana vuodesta 2012, ja sen viivat ovat opettaneet minulle enemmän kuin yksikään kiireellinen arvaus. Veljeni Mikon kanssa jaamme mökin vuoroviikoin heinäkuussa, ja hän saattaa täyttää saman viivan toisella viikolla eri säämerkinnällä.
Naapurikylässä olen käynyt savusaunassa, mutta meillä on vain rantasauna vuodelta 1971, puukiuas vaihdettu 2015 ja lauteet uusittu 2016; ei sähkökiuasta, ei pihasaunaa eikä savusaunaa. Sama rehellisyys pätee muurahaisiin: jos en ole varma, en keksi lajia enkä keksi pesää.
En myöskään hanki mökille ylimääräisiä laitteita ötököiden takia. Päätin aikoinaan, ettei meillä ole pellettikamiinaa eikä varaavaa takkaa, vaikka naapurin mökillä sellaisesta puhuttiin; kevyt takka, vanha puuliesi, verkkosähkö ja ilmalämpöpumppu riittävät. Rengaskaivon kesävesi ja kotoa kannettu juomavesi pitävät omat rutiininsa, eikä niitä sotketa hyönteisseurantaan. Kun ukkonen yöllä katkaisi sähköt, huomasin taas, että vihko ja lyijykynä toimivat ilman akkuakin.
Kysymyksiä suomen muurahaiset -aiheesta
Suomen muurahaiset kuvina – miksi kuva yksittäisestä muurahaisesta ei riitä?
Minulla ei riitä, koska väri vaihtuu valon ja märän sään mukaan. Otankin kuvaan aina pesän, kiven reunan tai omenapuun oksan mukaan, ja vasta sitten vertaan väriä ja kulkua. Epävarman kohdalle jätän vihkoon viivan.
Keltaiset muurahaiset mökin nurmessa – pitääkö pesä siirtää pois?
Minä en siirrä, jos ura ei tule tupaan. Siirrän ensin makeat ruoat, pyyhkäisen kynnyksen ja seuraan vartin verran. Jos sähkö tai rakenne alkaa epäilyttää, kutsun ammattilaisen ja tarkistan viranomaisen ohjeen, en kaada pesälle mitään.