Puolukka – puolukkapaikat ja kasvupaikka

Mistä etsin puolukalle sopivaa kasvupaikkaa?

Kun etsin syksyn marjaretkeä varten hyvää metsänkohtaa, puolukka ohjaa minut ensimmäiseksi valoisalle mäntykankaalle. Katson kuivia ja kuivahkoja kohtia, joissa kasvaa matalaa varvikkoa, sammalta ja paikoin jäkälää. Hiekkainen tai muuten hyvin vettä läpäisevä maa on lupaava lähtökohta. En kuitenkaan valitse automaattisesti kaikkein paahteisinta rinnettä, sillä pitkä kuivuus voi jättää marjat pieniksi ja sadon niukaksi.

Meidän Keski-Suomen mökin takana on mustikkametsää. Kun lähden sieltä etsimään puolukkaa, seuraan maaston nousua ja puuston vaihtumista: kosteampi painanne jää taakse, kuusten osuus vähenee ja mäntyjä tulee enemmän. Tällaiset vaihtumakohdat ovat minulle hyödyllisempi vihje kuin ajatus yhdestä täydellisestä marjametsästä. Vertailen eroja myös silloin, kun etsin mustikalle sopivaa kasvupaikkaa mökin lähimetsästä.

Puolukkaa löydän toisinaan myös kallioisilta kankailta ja rämeiden kuivemmilta reunoilta. En siis sulje paikkaa pois pelkän metsätyypin nimen perusteella. Katson maanpintaa ja varpuja läheltä. Jos kengän alla on märkää sammalta ja ympärillä tiheä kuusikko, siirryn yleensä valoisampaan suuntaan.

Ensimmäisellä tiedusteluretkellä kävelen mieluummin pienen lenkin hitaasti kuin pitkän matkan vauhdilla. Kartasta voin etsiä mäkiä ja polkuja, mutta marjasatoa en siitä näe. Sen tarkistan kumartumalla, mikä onkin puolukkaretkieni vähiten juhlava mutta hyödyllisin työvaihe.

Mistä tunnistan puolukan lehden ja varvun?

Tunnistan puolukan ensin kokonaisesta kasvista, en yhdestä punaisesta marjasta. Varpu on matala ja puutunut, ja lehdet säilyvät siinä talven yli. Lehti on pieni, soikea tai hieman vastapuikea, melko paksu ja nahkea. Yläpinta näyttää tummanvihreältä ja usein kiiltävältä. Reuna kääntyy hieman alaspäin, minkä huomaan parhaiten katsoessani lehteä sivulta.

Käännän joskus yhden kiinni olevan lehden varovasti näkyviin. Puolukan lehden alapinta on yläpintaa vaaleampi, ja siinä näkyy pieniä tummia pisteitä. Tämä on minulle hyvä lisätuntomerkki. En silti tee tunnistusta yhden piirteen perusteella, vaan katson samalla kasvutapaa, muita lehtiä ja mahdollisia kukkia tai marjoja.

Sianpuolukka voi näyttää pikaisella silmäyksellä samantapaiselta, ja silläkin on punaiset marjat. Sen kasvutapa on tavallisesti selvemmin maanmyötäinen, eikä lehden alapinnassa ole puolukalle ominaisia tummia pisteitä. Jos kasvi jää epävarmaksi, jätän sen rauhaan ja tarkistan tunnistuksen luotettavasta kasvioppaasta. Maistamista en käytä tunnistuskeinona.

Oman aloittelevan poimijan virheeni muistan hyvin: katselin vain punaista maanpintaa ja olin jo mielessäni täyttänyt astian. Läheltä näkyikin sekalainen joukko varpuja ja vähän oikeita poimittavia. Nykyään polvistun ensin. Metsä ei siitä loukkaannu, vaikka tarkastus näyttääkin hartaalta.

Vaihe	Mitä katson	Mitä teen	Huomioi
Kasvupaikka	Valoisa mäntykangas, kuiva tai kuivahko	Seuraan maaston nousua	Kosteampi painanne jää taakse
Maanpinta	Matala varvikko, sammal, paikoin jäkälää	Katson läheltä, kumarrun	Märkä sammal ja tiheä kuusikko: siirryn
Tunnistus	Nahkea lehti, vaaleampi alapinta, tummat pisteet	Katson kasvutapaa ja muita lehtiä	Epävarma kasvi jätetään rauhaan
Kukinta	Kellomaiset, alaspäin riippuvat kukat	Merkitsen paikan muistiin	Kukinta ei lupaa syksyn saalista
Raakileet	Lehtien alla, polun reuna ja kauempi varvikko	Teen pienen kierroksen	Yksi terttu ei riitä satotiedotteeksi
Syksy	Kypsyminen, lehtien kunto, valon määrä	Palaan lupaaviin kohtiin	Kuivana kesänä tarkistan suojaisemmat kohdat
Kirjaaminen	Polun mutka, leveä kivi, raakileet	Kirjoitan kuvauksen saman päivän aikana	”Erinomainen paikka” kertoo lähinnä innostukseni
Uusi paikka	Tuttu lähtöpiste, yksi selkeä suunta	Kävelen pienen lenkin hitaasti	Kartasta näen mäet ja polut, en satoa

Milloin puolukka kukkii ja miltä kukka näyttää?

Seuraan puolukan kukintaa alkukesällä, tavallisesti kesäkuussa. Etelässä kukkia voi näkyä jo toukokuun puolella, pohjoisessa kukinta voi painottua heinäkuulle. Oman mökkimetsäni ajankohtaa en päättele pelkästä kalenterista, sillä kevään lämpö ja kasvupaikan olot siirtävät kukintaa. Aurinkoinen metsänreuna ja viileämpi kohta voivat olla eri vaiheessa samalla kävelyllä.

Puolukan kukka on pieni, kellomainen ja valkoinen tai vaaleanpunertava. Kukkia on varren latvassa lyhyenä ryhmänä, ja ne riippuvat alaspäin. Katson niitä sivulta, koska suoraan ylhäältä huomaan helposti vain vihreät lehdet. Kukkiva puolukkavarvikko on minusta hieno näky juuri siksi, ettei se pidä itsestään kovaa ääntä.

Runsas kukinta saa minut merkitsemään paikan muistiin, mutta en vielä lupaa itselleni syksyn suurta saalista. Kukinnan aikainen halla, pölytyksen onnistuminen ja myöhemmät kasvuolot vaikuttavat siihen, kuinka moni kukka päätyy marjaksi. Yksi näyttävä alkukesän päivä ei siis ratkaise kaikkea.

Kuljen kukkivassa varvikossa olemassa olevaa polkua pitkin aina kun voin. Kun löydän kiinnostavan kohdan, painan mieleen maaston muodon ja kirjoitan havainnon mökkikirjaan palattuani. En tarvitse merkkinauhaa jokaiseen mäntyyn. Minulle riittää esimerkiksi polun mutka ja sen vieressä oleva leveä kivi, kunhan kirjoitan kuvauksen saman päivän aikana enkä seuraavana syksynä.

Tiinan lista: näin tarkistan lupaavan puolukkapaikan

Rastita sitä mukaa kun teet – rastit jäävät muistiin tällä laitteella.

• Etsin valoisaa mäntykangasta ja tarkistan myös hieman suojaisemman reunan.
• Tunnistan koko varvun: nahkeat lehdet, alaspäin kiertyvät reunat ja alapinnan tummat pisteet.
• Katson marjojen määrää useasta kohdasta, en vain ensimmäisestä tertusta.
• Kurkistan lehtien alle ja vertaan rinteen eri puolia.
• Varmistan marjojen kypsyyden juuri poimintakohdassa.
• Painan mieleen tulosuunnan ja pidän paluureitin selvänä.
• Kirjaan mökkikirjaan sään, maastomerkit, satovaiheen ja seuraavan tarkistuksen tarpeen.

Mistä tiedän, kannattaako varvikkoon palata syksyllä?

Hyvää puolukkapaikkaa arvioin kolmella käynnillä, jos kesän mökkireissut sen sallivat: katson kukinnan, myöhemmin raakileet ja syksyllä kypsymisen. Kaikkia vaiheita en joka vuosi ehdi nähdä. Silloinkin teen eron sen välille, löysinkö puolukan kasvupaikan vai oikeasti satoisan poimintapaikan. Lehtevä varvikko voi näyttää komealta ja olla silti lähes marjaton.

Raakileita etsin useammasta kohdasta, en vain ensimmäisestä lupaavasta mättäästä. Kurkistan lehtien alle ja vertaan polun reunaa vähän kauempana olevaan varvikkoon. Jos marjanalkuja näkyy tasaisesti pienelläkin kierroksella, pidän paikkaa palaamisen arvoisena. Yksi täysi terttu on mukava löytö, mutta ei vielä kokonaisen rinteen satotiedote.

Valon määrä kiinnostaa minua erityisesti. Sopivan avoimessa metsässä kukinta ja marjominen voivat olla hyviä, mutta aivan paljaalla, kuivaksi paahtuneella kohdalla tulos saattaa jäädä vaatimattomaksi. Katson myös varpujen kuntoa: ovatko lehdet elinvoimaisia vai näyttävätkö kasvustot kuivuudesta kärsineiltä?

Kirjaan vihkoon havainnon mieluummin muodossa ”raakileita polun molemmin puolin” kuin ”erinomainen paikka”. Ensimmäisestä on myöhemmin hyötyä, jälkimmäisestä kuuluu lähinnä oma innostukseni. Jos kesä on kuiva, tarkistan syksyllä myös hieman suojaisemmat kohdat. Samassa metsässä paras marjapaikka voi vaihtua pienellä matkalla, vaikka männyt pysyvät paikoillaan.

Miten etsin uuden puolukkapaikan ilman turhaa harhailua?

Aloitan tutusta lähtöpisteestä ja valitsen yhden selkeän suunnan, esimerkiksi polun, joka kulkee kuivemman mäen yli. En lähde seuraamaan jokaista punaista pilkahdusta yhä syvemmälle metsään. Palaan välillä katsomaan tulosuuntaa, koska sama polunhaara näyttää palatessa kummallisen vieraalta. Tästä minulla on kokemusta aivan ilman suurta erämaata.

Teen ensin lyhyen tiedustelun ilman tavoitetta täyttää astia. Pysähdyn muutamaan erilaiseen kohtaan ja vertaan puustoa, valoisuutta sekä marjojen määrää. Jos lupaava alue löytyy, tutkin sitä sivusuunnassa ennen kuin jatkan kauemmas. Usein hyödyllisin löytö ei ole uusi metsä vaan jo tutun rinteen toinen laita.

• Katson ensin, löytyykö alueelta puolukkavarpuja riittävän laajana kasvustona.
• Tarkistan marjoja useasta kohdasta ja myös lehtien alta.
• Vertaan avoimen kohdan ja kevyen puuston suojassa kasvavia varpuja.
• Painan mieleen paluureitin ennen kuin keskityn poimimiseen.

Pidän puhelimen ladattuna ja kerron Jarille, mille suunnalle lähden. Uudessa metsässä otan kartan avuksi enkä luota pelkkään tuttuuden tunteeseen. Pysäköin niin, etten tuki metsätietä, ja jätän pihapiirit rauhaan. Suojelualueella tarkistan alueen omat liikkumis- ja poimintaohjeet. Hyvä puolukkapaikka ei minulle ole sellainen, jonka vuoksi pitää ensin aiheuttaa toiselle harmia.

Milloin vaihdan paikan etsimisen poimimiseen?

Syksyllä arvioin erikseen paikan ja marjojen valmiuden. Hyvältä kasvupaikalta voi löytyä vielä vaaleita tai osittain punertavia marjoja, vaikka lähistön aurinkoisella kohdalla sato olisi pidemmällä. Katson väriä eri puolilta marjaa ja tunnustelen muutaman varmasti tunnistetun puolukan kiinteyttä. En aloita isoa poimintaa vain siksi, että kalenterissa on syyskuu.

Kun marjat ovat kauttaaltaan punaisia ja kypsiä, poimiminen alkaa tuntua järkevältä. Kypsymisen tarkempia merkkejä olen koonnut myös pohdintaani siitä, milloin puolukka on valmis poimittavaksi. Omassa metsässäni teen päätöksen silti katsomalla juuri sitä kasvustoa, jonka äärellä seison. Naapurimäen tilanne ei siirry tänne ilmoituksella.

Oma mokani oli aikanaan lähteä pitkälle poimintareissulle yhden aikaisin punoittaneen metsänreunan perusteella. Sisempänä varvikko oli paljon jäljessä. Astiaan kertyi enemmän lehtiä ja harkintaa kuin marjoja. Sen jälkeen olen tehnyt ennen varsinaista retkeä lyhyen tarkistuskäynnin, jos paikka on lähellä mökkiä.

En myöskään kierrä loputtomasti täydellisen paikan perässä, jos edessä on jo hyvä, kypsä kasvusto. Aloitan pieneltä alueelta ja katson, kertyykö marjaa kohtuullisesti. Jos saan jatkuvasti siirtyä tyhjältä varvulta toiselle, jatkan etsintää. Poimintaretkellä saan kävellä, mutta sankoa ei tarvitse ulkoiluttaa aivan tyhjän panttina.

Mitä merkitsen hyvästä puolukkapaikasta mökkikirjaan?

Olen pitänyt mökkikirjaa vuodesta 2012, ja puolukkahavainnot sopivat samaan vihkoon muiden mökkitöiden kanssa. Kirjoitan päivämäärän, sään, kulkemani reitin ja sen, mitä todella näin. Pelkkä ”paljon puolukkaa” ei auta seuraavalla kerralla, jos en muista, kummalla puolella mäkeä olin. Tarkka maastokuvaus voittaa komean adjektiivin.

Merkitsen myös kasvupaikan olot omin sanoin: valoisa männikkö, loiva rinne, sammalta ja pieniä jäkälälaikkuja. Jos samalla retkellä löytyi tyhjää varvikkoa, kirjaan senkin. Näin en rakenna muistikuvaani vain parhaasta kohdasta. Muisti tekee muuten syksyn saaliista vuosi vuodelta suuremman, vaikka astia pysyy samana.

Satovaihtelun vuoksi säilytän mielessäni useamman vaihtoehdon. En hylkää tuttua paikkaa yhden heikon syksyn jälkeen enkä pidä uutta löytöä ikuisena lupauksena. Seuraan, miten valoisa rinne ja hieman suojaisempi kohta pärjäävät erilaisina kesinä. Vähitellen opin omasta lähimetsästäni enemmän kuin yhdestä yleisestä marjakartasta.

Kun saalis lopulta tulee mökille, järjestän sille käsittelyajan ennen seuraavaa retkeä. Sisällä ei ole juoksevaa vettä, joten pidän poiminnan ja marjojen siistimisen mahdollisimman huolellisina. Kotona jatkan tarvittaessa puolukoiden pakastamiseen ilman sokeria. Vihkoon lisään vielä, mikä toimi ja mitä muutan seuraavalla kerralla. Hyvän puolukkapaikan löydän jaloilla, mutta seuraavan syksyn retkeä helpotan muutamalla kunnollisella rivillä.

Kysymyksiä puolukka -aiheesta

Millainen on puolukan paras kasvupaikka?

Etsin puolukkaa ensimmäiseksi valoisilta, kuivilta tai kuivahkoilta mäntykankailta. Tarkistan silti myös hieman suojaisemmat kohdat, sillä kaikkein paahteisin rinne voi kärsiä kuivuudesta.

Miten tunnistan puolukan lehden?

Katson pientä, nahkeaa lehteä, jonka tummanvihreä yläpinta usein kiiltää ja reuna kaartuu alaspäin. Vaaleammalta alapinnalta etsin pieniä tummia pisteitä, mutta varmistan tunnistuksen aina koko kasvista.

Milloin puolukka kukkii?

Omalla Keski-Suomen mökkiseudullani seuraan kukintaa tavallisesti kesäkuussa. Varaudun vaihteluun: etelässä kukinta voi alkaa toukokuussa ja pohjoisessa painottua heinäkuulle.

Miksi puolukkavarvikossa ei ole marjoja?

En päättele syytä pelkän lehtien määrän perusteella, vaan tarkastelen varjostusta, kuivuutta ja aiempaa kukintaa. Myös kukinnan aikainen halla ja pölytyksen onnistuminen voivat vaikuttaa satoon, joten tarkistan tutun paikan uudelleen toisena syksynä.