Vihreät muurahaiset – muurahaiset ruokana
Tiina HakulinenPäivitetty
Lyhyesti
Vihreät muurahaiset ovat nimitys, joka Suomessa usein tarkoittaa lähinnä uteliasta kysymystä: meillä ei syödä muurahaisia ruokana, vaikka muualla maailmassa vihertäviä muurahaislajeja on käytetty happamana, sitruksisena makuna. Jos mökillä näkyy vihertävä tai muuten outo ötökkä, minä katson ensin lajin, pesän ja pihan tilanteen, ennen kuin alan miettiä ruokaa. Epävarmassa asiassa ohjaan THL:n ohjeisiin tai terveyskeskukseen.
Mitä vihreät muurahaiset oikein ovat?
Vihreät muurahaiset ovat hakusana, joka tulee vastaan, kun joku on kuullut muualla maailmassa syötävistä, vihertävistä muurahaisista ja miettii, löytyisikö niitä täältäkin. Minä vastaan ensimmäisen mökkinsä ostaneelle ystävälle näin: älä aloita lautaselta, aloita pihalta. Suomen mökkipihalla muurahaiset tunnistaa ennen kaikkea pesästä, kulkureitistä ja siitä, mitä ne puuhastelevat. Väri voi hämätä, valo voi hämätä, ja kiireessä jokainen ötökkä näyttää vähän salaattiselta.
Meidän punamullatun hirsimökin pihalla olen oppinut katsomaan ensin kompostikäymälän nurkkaa, terassin lautojen saumoja ja vanhan omenapuun kirvoja. Sieltä löytyy usein selitys, ei sensaatio. Kun halusin varmistaa peruslajit, kirjoitin itselleni muistiin linkin Suomen muurahaiset – tunnista yleisimmät lajit ja vertasin näköhavaintoja mökkikirjan reunaan. En antanut itselleni lupaa sanoa “vihreä” ennen kuin olin katsonut rauhassa kahdesti.
Joskus kysymys johtaa aivan toiseen suuntaan. Pionin nupuissa muurahaiset ovat minulle tuttu kesäinen näky, ja silloin luen pionin nuppujen ja muurahaisten kohdan uudelleen. Omenapuussa taas kirvat selittävät kulkueen paremmin kuin mikään väri, joten kirvat ja muurahaiset omenapuussa on ollut minulle hyvä muistilappu.
Syödäänkö vihreät muurahaiset ruokana, ja mitä se tarkoittaa?
Vihreät muurahaiset ruokana tarkoittavat niissä kertomuksissa, joita olen kuullut, hyvin erilaista ruokakulttuuria kuin meidän Keski-Suomen mökki-iltaa. Muualla on saatettu käyttää muurahaisia happamana mausteena, raikastamassa ruokaa tai sellaisenaan pienenä suupalana. Minä en ole syönyt muurahaisia enkä ole ottanut niitä mökin ruokalistalle. Se ei ole julistus, vaan käytännön päätös: ilman varmaa tunnistusta ja selvää ohjetta en laita hyönteistä suuhuni, enkä anna blogissa lääketieteellisiä neuvoja.
Jos joku kysyy minulta terveyspuolta, sanon yksinkertaisesti, että katson THL:n ohjeet tai soitan terveyskeskukseen. Se on minun tapani pitää mökkijärki päässä. Samalla pidän huolen, etten keksi mökille uutta “perinnettä” vain siksi, että hakukone sattui ehdottamaan sitä. Isoisä rakensi tuvan 1964, ja siellä on syöty puuroa, perunaa, raparperikiisseliä ja niitä eväitä, jotka kannan kotoa juomaveden mukana.
Meillä ei ole juoksevaa vettä sisällä, joten ruokailu on muutenkin aika maanläheistä. Kevyen takan ja vanhan puulieden ääressä olen useimmiten valinnut helpon mökkiruoan vähällä vaivalla sen sijaan, että olisin alkanut keräillä pesästä maustetta. Talvella ajatus kääntyy taas toiseen suuntaan, ja silloin lämmittävät ruoat talvimökille ovat minulle tutumpi polku kuin hyönteiskokeilu.
Tiinan lista: mitä tarkistan ennen kuin puhun vihreistä muurahaisista ruokana
Rastita sitä mukaa kun teet – rastit jäävät muistiin tällä laitteella.
| Vaihe | Mitä katson | Mitä teen | Huomioi |
|---|---|---|---|
| Alku | Sää ja kulkureitit pihalla | Kädet taskussa, mökkikirja auki | Järjestys ennen johtopäätöstä |
| Piha | Terassi, kompostikäymälä, kaksi kohopenkkiä | Tarkistan kulkueen | Selitys, ei sensaatio |
| Omenapuu | Kirvat ja muurahaisten kulkue | Luen kirvat-muistilapun | Väri ei selitä |
| Rantasauna | Portaat | Kurkistan viidentenä | Vasta sitten tupaan |
| Valo | Lasitetun kuistin lasi | Teen havainnon varjossa | Aurinko teki tepposet |
| Kirjaus | Päivämäärä, sää, tehtiin, toimi | Kirjoitan rehellisen rivin | Mökkikirja vuodesta 2012 |
| Ruoka | Varma tunnistus ja selvä ohje | En laita hyönteistä suuhuni | Ei mökin ruokalistalle |
| Sisällä | Ruoat, makeat, kulkueen suunta | Suljen ruoan, siirrän makeat | En arvaile omasta päästäni |
Miten minä tarkistin asian mökillä ilman että söin mitään?
Tein tämän niin kuin teen muutkin outoudet: järjestyksessä, kädet taskussa ja mökkikirja auki. Ensin katsoin sään ja kulkureitit pihalla. Sitten tarkistin terassin, kompostikäymälän ympäryksen ja kaksi kohopenkkiä. Kolmanneksi kävin vanhan omenapuun luona, neljänneksi kurkistin rantasaunan portaille ja vasta viidenneksi tulin takaisin tupaan kirjoittamaan, mitä näin. Mökkikirjaa olen pitänyt vuodesta 2012, ja siihen merkkaan päivämäärän, sään, mitä tehtiin ja mikä toimi.
Menipä tämäkin kerran pieleen. Olin jo ehtinyt sanoa Jarille, että “tuossa on jokin vihertävä juttu”, kun aurinko osui lasitetun kuistin lasiin ja väritti koko kulkueen. Jari katsoi minua sillä ilmeellä, joka ei vaadi sanoja, ja minä pyörsin oman havaintoni saman tien. Kirjaan jäi rehellinen rivi: valo teki tepposet, muurahaiset olivat ihan tavallisia. Siitä opin, että tunnistaminen kannattaa tehdä varjossa ja ilman kiirettä.
Jos polku tuntuu tutulta, minulla on oma muistilista myös terassin, kompostin ja kasvimaan kanssa. Sieltä katson, tarvitseeko pihaa siistiä vai riittääkö kun annan kulkueen olla. Sieniretkellä olen huomannut saman periaatteen: sieniretket mökin lähimetsään opettivat minua jättämään epävarman rauhaan. Se pätee myös silloin, kun joku ehdottaa muurahaista ruokana.
Miksi en hankkinut mökille mitään “vihreiden muurahaisten” tarviketta?
En hankkinut, koska sellaista tarviketta ei meidän mökille kuulu. Meillä on rengaskaivo pihalla kesävesineen, juomavesi kannetaan kotoa, huussi ja kompostikäymälä vuodelta 2018, rantasaunalla pieni aurinkopaneeli ja akku valoja varten vuodelta 2017, puulaituri kelluvine osineen vuodelta 2020, soutuvene ja pieni puulämmitteinen palju vuodelta 2021. Siihen joukkoon en keksinyt keräyspurkkia enkä erityistä “muurahaisruokaa”. Mökkikaanoni on minulle tarkka, ja rehellisyys on helpompaa kuin uuden välineen selittäminen Mikolle.
Veljeni Mikon kanssa jaamme mökin niin, että heinäkuussa vuoroviikot vaihtuvat. Kun jokin uusi idea tulee mieleen, mietin aina, kuka sen huoltaa seuraavalla viikolla. Muurahaiskokeilu olisi jäänyt minun viikolleni, sitten Mikon viikolle, ja lopulta Jari olisi saanut kantaa jonkin turhan laatikon takaisin Jyväskylään. Jari auttaa raskaissa töissä, ja olen oppinut säästämään hänen selkäänsä turhilta hankinnoilta.
Naapurikylässä olen käynyt savusaunassa, mutta sekin oli vierailu, ei meidän sauna. Meillä on rantasauna vuodelta 1971, puukiuas vaihdettiin 2015 ja lauteet uusittiin 2016. Ei sähkökiuasta, ei pihasaunaa, ei savusaunaa. Samalla tavalla suhtaudun tähän ruokakysymykseen: kuulen, miten muualla tehdään, mutta en tee siitä meidän mökin totuutta.
Jos jokin asia liittyy sähköön, kutsun sähköalan ammattilaisen; jos metsäpalovaroitus on voimassa, katson pelastuslaitoksen ja Ilmatieteen laitoksen ohjeen. Tukesin ohjeet kuuluvat myös niihin asioihin, joita en arvaile omasta päästäni.
Mitä teen, jos muurahaisia ilmestyy sisälle tai ruokapöytään?
Suljen ensin ruoan, siirrän makeat pois ja katson, mistä kulkue tulee. Tuvassa on kevyt takka ja vanha puuliesi, verkkosähkö tuli 1985 ja ilmalämpöpumppu tuli peruslämmölle 2019, mutta mikään näistä ei tee minusta hyönteistuntijaa. Jos lennelleitä muurahaisia pyörii kuistilla, luen oman muistini siivekkäistä muurahaisista sisällä ja tyhjennän ensin murut. Se on vähemmän dramaattista kuin uuden ruokalajin keksiminen.
Ruokapöydässä pidän kiinni yhdestä säännöstä: epävarma ei syödä. En myöskään anna mökkivieraille lääketieteellisiä ohjeita, jos joku epäilee saaneensa pistoksen tai muuta oiretta; ohjaan THL:n ohjeisiin tai terveyskeskukseen. Palo- ja hukkumisriski, jäällä liikkuminen ja tulentekokielto kuuluvat samaan kategoriaan: asiallinen maininta, viranomaisen ohje, ei mökkimummon arvailua. Kesällä laiturilla se tarkoittaa myös sitä, ettei kukaan lähde soutuveneellä kokeilemaan “vihreää makua” uimarannan suuntaan.
Jos haluat vielä käytännöllisen tavan edetä, tee kuten minä: kirjaa ylös, mitä näit, missä valossa, mihin aikaan ja mikä toimi. Seuraavalla viikolla vertaa. Mökkikirja on minulle parempi opas kuin kiireinen mielipide, ja kuiva keskisuomalainen huumori auttaa kestämään senkin, kun aurinko on värittänyt muurahaiset vihreiksi ja minä olen ehtinyt jo sanoa sen ääneen.
Kysymyksiä vihreät muurahaiset -aiheesta
Voiko vihreitä muurahaisia syödä Suomessa?
Minä en syö enkä suosittele kokeilemaan ilman varmaa tunnistusta ja selvää ohjetta. Jos tulee oireita tai epävarmuutta, katson THL:n ohjeet tai otan yhteyttä terveyskeskukseen.
Mitä teen, jos vihreät muurahaiset ruoka -haku johti minut mökin pihalle?
Katso ensin pesä, kulkureitti ja kasvit, sitten kirjaa havainto mökkikirjaan. Minulla terassi, komposti ja omenapuu ovat selittäneet lähes aina enemmän kuin väri.