Sienestys – sieniretket mökin lähimetsään
Tiina HakulinenPäivitetty
Lyhyesti
Sienestys alkaa mökin lähimetsästä tutuilla poluilla, pienellä korilla ja parilla varmalla lajilla. Minä tarkistan aina sääret ja reitin etukäteen, ja jos menen luonnonsuojelualueelle, katson alueen ohjeet ennen kuin kori lähtee mukaan.
Mitä sienestystarvikkeita minä otan mukaan ensimmäiselle retkelle?
Sienestys onnistuu yllättävän vähällä: minä otan korin tai reunoiltaan jäykän kangaskassin, pienen veitsen, paperipusseja tai puhtaat rasiat lajittelua varten ja puhelimen, jossa on kartta. Kori on minulle mieluisampi kuin muovipussi, koska sienet eivät murskaannu eivätkä hikoile samalla tavalla. Päälle laitan pitkät housut, kumisaappaat tai pitkävartiset kengät ja ohuehkon takin, jonka saa solmia vyötärölle jos aurinko yllättää.
Syksyllä mökin takana mustikkametsä on niin tuttu, että eksyminen on enemmänkin huonon muistin kuin suunnistuksen vika, mutta ensimmäisellä mökillä en lähtisi ilman merkittyä reittiä ja sovittua paluuaikaa. Punkkitarkistus kuuluu minun iltarutiiniini, enkä anna siitä neuvoja blogissa: terveysasioissa katson THL:n ohjeet tai soitan terveyskeskukseen, jos jokin askarruttaa.
Pimeän lähestyessä otan otsalampun, vaikka ajattelisinkin olevani takaisin ennen hämärää. Sen olen oppinut siitä, että yksi kantarelli näyttää aina olevan vielä parin askeleen päässä.
Tarvikkeet säilyvät meillä kuivina terassin säilytyslaatikossa, josta kori ja veitsi löytyvät ilman että niitä etsii tuvan nurkista. Kirjoitin siitä erikseen kohdassa terassin säilytyslaatikko ja tarvikkeet kuiviin, kun olin ensin yrittänyt pitää koria kuistin lattialla ja saanut sen täyteen saunan hiilenpölyä.
Mökillä ei ole juoksevaa vettä sisällä, joten pesen sienet vasta rantasaunan ulkopuolella rengaskaivon kesävedellä tai kannan pienen vesikanisterin kotoa, jos aion laittaa ruokaa saman tien. Juomavesi tulee meillä aina kotoa, enkä sekota sitä ja kesävettä edes kiireessä.
Miten minä valitsen ensimmäiset sienet ilman että kori menee sekaisin?
Minä aloitan yhdellä tai kahdella lajilla, jotka tunnistan ilman kirjaa, ja jätän kaiken epävarman koriin ottamatta. Ensimmäisinä syksyinä pidin mökkikirjassa oman pienen merkinnän: päivämäärä, sää, paikka ja mikä toimi. Se auttoi enemmän kuin mikään muistinvarainen ”kyllä se siinä kiven vieressä oli” -päättely. Kun löydän sienen, katson lakin, jalan ja alapinnan, leikkaan veitsellä maanrajasta ja panen saman lajin omaan paperipussiinsa.
Jos en ole varma, jätän sienen paikalleen ja otan puhelimella kuvan myöhempää tunnistusta varten. En anna tässä tunnistusohjeita enkä syömisneuvoja; virallinen sieniopas ja oma kunnan tai viranomaisen ohje ovat niille oikea paikka. Minun nyrkkisääntöni on käytännöllinen: yksi epävarma sieni ei pilaa koria, mutta sekainen kori pilaa koko illan.
Järjestys on meillä aina sama: ensin lähimetsän reuna, sitten vanhan omenapuun takainen kohta, sitten vasta kauemmas mustikkametsään. Menin kerran suoraan kauemmas, koska näin edellä kävelleen Mikon koriin vilauksen, ja löysin itseni samasta kuusikosta kolmesti. Silloin opin palaamaan takaisin omaan reittiini. Kotona Jyväskylässä lajittelen sienet lasitetulla parvekkeella pöydän päällä, koska rivitalon keittiö on pieni ja Jari on oppinut kiertämään koriavaruuden kaukaa.
Syksyllä pakastin myös puolukoita samaan aikaan, ja puolukoiden säilytys ilman sokeria tuli vastaan juuri silloin, kun pakastimen ovi ei enää tahtonut sulkeutua.
Tiinan lista: mitä tarkistan ennen kuin kori lähtee mukaan
Rastita sitä mukaa kun teet – rastit jäävät muistiin tällä laitteella.
| Vaihtoehto | Sopii kun | Huomioi |
|---|---|---|
| Kori tai jäykkä kangaskassi | Sienet kuljetetaan ehjinä | Eivät murskaannu tai hikoile kuten muovipussissa |
| Paperipussit tai puhtaat rasiat | Sama laji omaan pussiinsa | Sekainen kori pilaa koko illan |
| Puhelin, jossa kartta | Ensimmäiselle mökille tai merkitylle reitille | Merkitty reitti ja sovittu paluuaika |
| Pieni veitsi | Sieni leikataan maanrajasta | Katson lakin, jalan ja alapinnan |
| Otsalamppu | Pimeän lähestyessä | Yksi kantarelli on aina parin askeleen päässä |
| Lyhyt pihalenkki | Sää on kostea | Kaksi kohopenkkiä, raparperi ja vanha omenapuu |
| Oman mökin mustikkametsä | Alueen ohjeet epäilyttävät | Kori pysyy tyynenä, ei selittelyä |
| Rantasaunan kesävesi tai kanisteri | Sienet pestään ruokaa varten | Juomavesi tulee aina kotoa |
Saako luonnonsuojelualueella sienestää, ja mitä minä tarkistan ennen lähtöä?
Luonnonsuojelualue sienestys ei ole minulle automaattinen kyllä tai ei, vaan tarkistan alueen omat ohjeet ennen lähtöä. Yleensä marjastus ja sienestys voivat olla sallittuja, mutta rauhoitukset, kulkurajoitukset ja lintujen pesimä- tai syysrauha voivat muuttaa tilanteen, enkä lähde arvaamaan. Katson viranomaisen ajantasaisen ohjeen ja oman kunnan rakennusjärjestyksen tai alueen esitteen, jos kyse on mökin lähellä olevasta rantametsästä tai reitistä.
Samalla tarkistan metsäpalovaroituksen Ilmatieteen laitoksen ohjeesta, vaikka en aio sytyttää nuotiota: syksyinen kangas kuivuu tuulessa nopeammin kuin mökkiläinen ehtii sanoa ”vain pieni tuli”. Jos epäilen, jätän alueen väliin ja menen oman mökin takaiseen mustikkametsään. Se ei ole yhtä juhlavaa, mutta kori pysyy tyynenä eikä tarvitse selitellä metsänvartijalle, miksi kaveri kulki kielletyllä polulla.
Naapurikylässä näin savusaunan pihalla vieraan porukan riitelevän juuri tästä: yksi oli lukenut yleisohjeen, toinen alueen kyltin, ja kori jäi lopulta autoon. Minä en ottanut kantaa, mutta panin merkille, että mökkikirjaan kannattaa kirjoittaa myös ”mistä tarkistin”. Meillä ei ole savusaunaa eikä pihasaunaa, joten ilta päättyy aina rantasaunaan, puukiukaalle ja sen pienen aurinkopaneelin valoihin.
Sähkötöitä en ole koskaan tehnyt itse; jos paneelin akku tai valo alkaisi temppuilla, kutsun sähköalan ammattilaisen, ja häkäasioissa sekä kiukaan käytössä seuraan pelastuslaitoksen ja Tukesin ohjeita.
Miten retki sovitetaan syksyn mökkiviikkoon ja muiden hommien väliin?
Minä teen sieniretken aamupäivällä, ennen kuin saunapuut, terassi ja laituri ehtivät viedä kaiken huomion. Heinäkuussa vuoroviikot Mikon kanssa määräävät tahdin, mutta syksyllä sovimme usein niin, että minä käyn metsässä ja Jari hoitaa raskaammat puut tai tarkistaa puulaiturin kelluvan osan. Vuonna 2020 laituri sai kelluvan osan, ja sen jälkeen olen oppinut katsomaan syysmyrskyn jälkeen ensin köydet ja vasta sitten korin.
Jos sää on kostea, menen kuitenkin lyhyen lenkin: kaksi kohopenkkiä, raparperi ja vanha omenapuu antavat tekosyyn käydä pihalla silloinkin, kun metsä on märkä. Palju on meillä pieni ja puulämmitteinen vuodelta 2021, mutta en lämmitä sitä sienipäivänä, koska puut riittävät paremmin rantasaunaan ja tuvan kevyeen takkaan. Ilmalämpöpumppu pitää peruslämpöä vuodesta 2019, ja vanha puuliesi saa olla lähinnä katselemassa, kun kori on lattialla.
Joskus retki venyy järven puolelle. Silloin muistan, että pimeällä veneessä kulkuvalot eivät ole mielipidekysymys, ja luen vielä veneen kulkuvalot ja milloin valot vaaditaan ennen kuin irrotan soutuveneen. Syksyllä järvellä liikkuu myös kalastajia, ja olen seurannut sivusta siian kalastusta syksyllä sekä järvitaimenen ja purotaimenen kalastusta koskevia puheita naapurin laiturilla.
Jäälle en lähde sienestämään enkä muutenkaan ennen kuin Ilmatieteen laitoksen jääohje ja oma järki ovat samaa mieltä; hukkumisriski ja jäällä liikkuminen kuuluvat viranomaisen ohjeisiin, en minun arvailuihini. Samasta syystä en tee sieniretkeä yksin pimeällä rantapolulla, vaikka kori olisi kevyt.
Mitä teen korille, kun palaan tupaan?
Minä panen korin ensin lasitetun kuistin pöydälle, en suoraan lämpimään tupaan. Sitten lajittelen sienet lajeittain, katson vielä kerran epävarmat pois, kirjoitan mökkikirjaan päivämäärän, sään, paikan ja sen, mikä toimi, ja vasta sen jälkeen alan miettiä ruokaa. Tämä järjestys on syntynyt mokasta: eräänä syksynä kaadoin koriin sekä kantarellit että joukon ihan liian mielenkiintoisen näköisiä ruskeita lakkeja, ja jouduin illalla tyhjentämään koko korin keittiön pöydälle Jyväskylässä.
Jari sanoi vain, että ”siinä on taas yksi mökkiprojekti”, ja oli oikeassa. Nykyään epävarmat menevät omaan rasiaan ja jäävät syömättä, kunnes olen tarkistanut asian virallisesta oppaasta. En anna terveys- tai ruokavalioneuvoja; jos sienestä tulee olo tai kysymys, joka huolestuttaa, ohjaan THL:n ohjeisiin tai terveyskeskukseen.
Kuivien tarvikkeiden paikka on edelleen terassin säilytyslaatikko, ja marjapuolen muistilappu on puolukkapaikat ja kasvupaikka, jotta en sekoita syksyn koria ja marjakoria keskenään. Kompostikäymälä vuodelta 2018 ja huussi pysyvät pihalla omissa rauhoissaan; rengaskaivon kesävesi riittää saunan ulkopuolella huuhteluun, mutta juomavesi kannetaan kotoa. Kun ilta laskeutuu, puukiuas on vuoden 2015 vaihdon jälkeen tuttu, lauteet vuoden 2016 jäljiltä vieläkin suorat, ja minä istun kuistilla kori tyhjänä, vihko auki.
Sienestys on meillä lopulta aika pieni asia: reitti, kori, merkintä ja se, että seuraavallakin kerralla osaan palata samaan kiven viereen.
Kysymyksiä sienestys -aiheesta
Mitä sienestystarvikkeita tarvitsen ensimmäiselle mökkiretkelle?
Minä otan korin, pienen veitsen, paperipussit lajitteluun, kartan puhelimessa, pitkät housut, saappaat ja otsalampun. Mökillä pidän nämä kuivina terassin säilytyslaatikossa, ja juomaveden kannan aina kotoa.
Onko luonnonsuojelualue sienestys sallittu mökin lähellä?
En päätä sitä itse, vaan tarkistan alueen ajantasaisen viranomaisohjeen ja oman kunnan ohjeet ennen lähtöä. Jos rajoitus tai kulkukielto on epäselvä, minä jätän alueen väliin ja menen oman mökin takaiseen mustikkametsään.