Viehe kalastus – uistin, jigi ja virveli mökin rannasta

Mitä viehe kalastus tarkoittaa, kun seisot mökin rannassa?

Viehe kalastus tarkoittaa minulle sitä, että viehe liikkuu, minä liikun hitaasti ja järvi päättää loput. Ensimmäisen mökkikesäni jälkeen opin, ettei rannasta tarvitse heittää kauas: kaislikon reuna, laiturin pää ja kivikon loma ovat usein parempia kuin se kaikkein pisin heitto, joka jää mieleen lähinnä siimansotkuna.

Jos ostit juuri ensimmäisen mökkisi, valitse yksi kevyt tai keskijäykkä virveli, siimaa sopivasti kelalle ja kolme erilaista viehettä: pieni lusikka, vaappu ja jigi. Niillä pääsee jo kokeilemaan sekä ahvenen kalastusta että hitaampaa kuhapuolta, josta olen kirjoittanut omassa kuhan kalastuksen mökkimuistiossani.

Minä aloitan aina samalla tavalla. Käyn ensin katsomassa tuulen suunnan, sitten solmin vieheen, teen yhden varovaisen heiton rantakivien viereen ja vasta sen jälkeen alan miettiä venettä. Tämä järjestys säästää hermoja: jos siima on väärin kelalla tai solmu pettää, se tapahtuu rannassa eikä keskellä järveä. Solmujen kanssa olen ollut niin kömpelö, että pidin pitkään mökkikirjassa omaa pientä muistilistaa; nykyään vilkaisen tarvittaessa kalastuksen solmuohjetani ennen kuin alan esittää osaavaa.

Kalastus vieheet kannattaa valita sen mukaan, missä syvyydessä ja missä valossa aiot heittää. Kirkkaalla säällä minä otan usein hillitymmän värin, illansuussa taas jotain, joka erottuu paremmin. En sano tätä sääntönä, vaan mökkikirjan havaintona: samalla rannalla aamulla ja illalla toimivat eri vieheet, vaikka järvi näytti päällisin puolin samalta. Yleensä kannattaa vaihtaa yhtä asiaa kerrallaan, jotta tiedät, mikä muutos oikeasti vaikutti.

Millainen virveli kalastus on helpoin aloittaa ilman hienouksia?

Virveli kalastus on minusta helpointa, kun kela ei ole liian suuri eikä vapa liian jäykkä rantaan. Minun mökilläni on yksi vanha vapa, joka on kulkenut tuvan nurkasta laiturille vuodesta toiseen, ja yksi kelallinen varasiimaa. En ole hankkinut erillisiä virveleitä joka kalalle, vaikka olen niitä veljen Mikon kanssa vuoroviikkojen vaihdossa joskus katsellut.

Mikolla on tapana tuoda mukanaan enemmän välineitä kuin eväitä, ja minä olen taas sitä mieltä, että yksi toimiva setti riittää, kunhan siima on ehjä ja koukut eivät ole ruosteessa.

Virvelit kalastus menee helposti pieleen siinä vaiheessa, kun kelaa aletaan täyttää innolla. Liian täysi kela tekee siimasta kiharaa, ja minä sain sen oppia niin, että ensimmäinen heitto päätyi raparperin viereen eikä järveen. Sen jälkeen tarkistan aina ennen lähtöä: siima juoksee vapaasti, kelan jarru on säädetty järkevästi, viehe on kiinni ja koukun kärki ei ole tylsynyt kivikkoon. Nämä ovat pieniä asioita, mutta ne päättävät, onko ilta kalastusta vai siiman selvittelyä.

Jos kaipaat vielä perusmuistelua siitä, miten itse aloitin mökkijärvellä, se on tallessa kalastuksen aloitusmerkinnässäni. Siinäkin pääpointti oli sama: ensin ranta, sitten soutuvene, ei toisin päin. Sähköä en tähän hommaan tarvitse; meillä on rantasaunalla se pieni aurinkopaneeli ja akku valoja varten vuodelta 2017, mutta kalavehkeet pysyvät kuivina tuvan nurkassa ilman virtaa.

Jos joskus tulee tarve lisätä sähköä tai valaistusta mökille, jätän sähkötyöt sähköalan ammattilaiselle ja tarkistan Tukesin ohjeet, enhän minä lähde sähköä arvailemaan.

Tiinan lista: ennen ensimmäistä heittoa

Rastita sitä mukaa kun teet – rastit jäävät muistiin tällä laitteella.

• Katso tuulen suunta ja rantaviiva ennen kuin avaat vieherasian.
• Tarkista, että siima juoksee kelalta vapaasti eikä kela ole liian täysi.
• Tee yksi solmu rauhassa ja vedä se kunnolla kiinni; tarkista koukun kärki.
• Ota mukaan yksi uistin, yksi vaappu ja kaksi tai kolme jigiä, ei enempää.
• Heitä ensin matalaan rantaan ja vasta sitten pidemmälle laiturin päästä.
• Vaihda vain yhtä asiaa kerrallaan: väri, paino tai heiton suunta.
• Tarkista oman kunnan rakennusjärjestys ja viranomaisen kalastusohjeet, jos laitat laiturille tai veneeseen kiinteitä rakenteita.
• Ota pelastusliivit soutuveneeseen ja vilkaise Ilmatieteen laitoksen sääohjeet sekä pelastuslaitoksen ohjeet avotulen teosta.
• Kirjoita mökkikirjaan päivämäärä, sää, viehe ja se, mikä toimi – myös se, mikä ei toiminut.

Vaihtoehto	Sopii kun	Huomioi
Pieni lusikka	Ahvenen kalastukseen	Yksi kolmesta ensimmäisestä vieheestä
Vaappu	Hitaampaan kuhapuoleen	Yksi kolmesta ensimmäisestä vieheestä
Jigi	Hitaampaan, tunnustelevaan heittoon	Nosta, pysäytä, anna vajota
Uistin	Tasaiseen vetoon laiturin päässä	Jigiä vedetään eri tavalla
Kaislikon reuna	Rannasta heittäessä	Usein parempi kuin pisin heitto
Laiturin pää	Rannasta heittäessä	Usein parempi kuin pisin heitto
Kivikon loma	Rannasta tai soutuveneestä	Pidempi kaari vasta lähiheiton jälkeen
Kevyt tai keskijäykkä virveli	Ensimmäisen mökin settiin	Siimaa sopivasti kelalle

Miten jigillä kalastus eroaa uistinheitosta laiturin päässä?

Jigillä kalastus on minulle hitaampaa ja tunnustelevampaa kuin uistimen veto. Uistinta vedän tasaisesti, jigiä taas nostan, pysäytän, annan vajota ja nostan uudestaan. Laiturin päässä se tarkoittaa, että heitän vain vähän ulospäin, odotan jigin ehtivän pohjaan ja alan pienillä nykäyksillä tuoda sitä takaisin.

Ensimmäisillä kerroilla minä nyin aivan liian innokkaasti, ja jigi kävi enemmän ilmassa kuin vedessä. Jari katsoi terassilta hetken ja sanoi vain, että “annas sen nyt ollakin siellä”. Se oli täsmällinen ohje, vaikkei hän itse kalasta juuri ollenkaan.

Jigin paino valitaan yleensä syvyyden ja tuulen mukaan: matalassa rannassa kevyt riittää, veneen laidalla tai syvemmässä reunassa painavampi pysyy paremmin kontaktissa. Älä kuitenkaan jää järjestämään koko pakkia uusiksi kesken illan. Minä otan mukaan kaksi tai kolme jigiä, yhden lusikan ja yhden vaapun, ja vaihdan vasta kun olen kokeillut samaa paikkaa rauhassa. Kalastus viehe ei ole kilpailu siitä, kuka ehtii avata eniten rasioita.

Kun lähden soutuveneellä, teen saman järjestyksen kuin rannassa: ensin yksi heitto lähelle, sitten pidempi kaari kivikon reunaan, vasta sitten siirryn. Meillä on puulaituri ja kelluva osa vuodelta 2020 sekä se vanha soutuvene, ei moottoria eikä kajakkia. Olen seurannut naapurikylässä kajakkikalastusta ja lukenut oman kajakilla kalastamisen muistion, mutta päätin jättää kajakin hankkimatta, koska soutuveneellä ehdin jo kääntyä takaisin ennen kuin ehtii tulla kiire.

Kaikuluotaintakaan meillä ei ole; sen sijaan katson rantaviivaa, kiviä ja tuulen painamaa pintaa, ja olen merkinnyt ne mökkikirjaan. Jos joskus hankin luotaimen, luen ensin soutuveneen kaikuluotainmerkinnän ja muistan, että akku ja sähköliitännät kuuluvat ammattilaiselle, jos niitä aletaan asentaa kiinteästi.

Mitä tarkistan ennen kuin lähden rannasta vai soutuveneeseen?

Minä tarkistan ensin sään, sitten välineet, sitten luvat ja vasta lopuksi oman innostukseni. Ilmatieteen laitoksen varoitukset ja pelastuslaitoksen ohjeet kuuluvat mökkirutiiniin siinä missä saunan luukkukin; kesällä tuuli voi nousta nopeammin kuin ehtii soutaa takaisin. Pelastuslaitoksen ohjeisiin vilkaisen aina, jos olen tekemässä tulta tai lämmittämässä paljua, ja veneeseen otan pelastusliivit joka kerta, vaikka matka olisi laiturilta kivikon taakse.

Hukkumisriskiä ei kannata pienentää hyvällä tuurilla, eikä jäällä liikkuminen kuulu tähän kesäjuttuun muuten kuin muistutuksena: talvella tarkistan jäätilanteen viranomaisen ohjeista, en mökkikirjan vanhasta merkinnästä.

Kalastus viehe -pakkini on tarkoituksella lyhyt. Tarkistan koukut, siiman, solmun, jarrun ja sen, että vieherasia sulkeutuu ennen kuin se kaatuu veneen pohjalle. Terveysasioissa en anna neuvoja blogissa; punkit, saunan lämpö tai pienet haavat ohjaan THL:n ohjeisiin tai terveyskeskukseen. Se on minulle helppoa: mökillä olen vain Tiina, joka muistaa laittaa koukun suojaan vasta sen jälkeen, kun on jo kerran ottanut sen sormeen. Siitäkin tuli mökkikirjamerkintä, lyhyt ja vähän nöyrä.

Hauen osalta olen oppinut, että kaislikon reuna kannattaa kiertää rauhassa eikä repiä uistinta suoraan ruohikon läpi. Siitä on oma hauen kalastuksen kevät- ja syysmerkintä, vaikka tämä heitto tapahtui keskikesällä. Kalastus vieheet vaihtuvat vuodenkierron mukaan, mutta mökkikirja pysyy samana: päivämäärä, sää, mitä tein ja mikä toimi. Jos jokin ei toiminut, kirjaan senkin, sillä se on yleensä seuraavan kerran hyödyllisin rivi.

Entä jos ensimmäinen mökki on juuri ostettu eikä rantaa vielä tunne?

Minä sanoisin uudelle mökinomistajalle näin: älä osta ensin kymmentä viehettä, käy ensin kymmenen kertaa samassa rannassa. Istu laiturille, katso mihin tuuli painaa levän, missä kivet näkyvät matalalla ja mihin illalla jää valo. Viehe kalastus alkaa minusta paikan tuntemisesta, ei rasiasta.

Kun olin ottanut mökin vastuun 2012, tein juuri tämän väärin päin: hain mukaan liikaa tavaraa ja vasta myöhemmin huomasin, että isoisän 1964 rakentaman tuvan edestä lähtee vanha kivipolku suoraan siihen kohtaan, josta ahven tykkäsi.

Ja jos jokin väline jää hankkimatta, sekin on ihan hyvä päätös. Minä jätin kaikuluotaimen, kajakin ja sähkökiukaan hankkimatta, vaikka olen nähnyt niitä naapurikylässä ja veljen vuoroviikolla. Rantasaunassa on puukiuas vuodelta 2015 ja lauteet vuodelta 2016, enkä ole kaivannut toista saunaa tai savusaunaa muuten kuin naapurikylän vierailun verran.

Samalla logiikalla pidän kalastuksen yksinkertaisena: yksi virveli, muutama viehe, soutuvene ja mökkikirja. Jos siima sotkeutuu, selvitän sen rannassa, juon kahvin lasitetulla kuistilla ja alan alusta. Keskisuomalainen järvi ei ole koskaan pitänyt kiirettä, eikä minunkaan tarvitse.

Kysymyksiä viehe kalastus -aiheesta

Kumpi kannattaa aloittaa mökin rannassa, uistin vai jigi?

Minä aloitan uistimella, koska tasainen veto näyttää heti, miten virveli ja kela käyttäytyvät. Vasta sitten vaihdan jigiin ja harjoittelen hitaampaa nostoa ja vajoamista.

Tarvitsenko soutuveneeseen kaikuluotaimen vai riittääkö virveli kalastus rannasta?

Riittää mainiosti yksi virveli ja muutama viehe; meillä ei ole kaikuluotainta, ja minä katson rantaviivaa, kiviä ja tuulta. Jos hankit laitteita kiinteästi veneeseen, tarkista viranomaisen ohjeet ja jätä sähkötyöt sähköalan ammattilaiselle.