Kuhan kalastus – kuha kalastus keväästä syksyyn

Mistä minä etsin kuhaa keväällä kutuajan jälkeen?

kuhan kalastus alkaa minulla keväällä malttamisesta, sillä jätän kutualueet suosiolla rauhaan ja siivoan sillä aikaa venettä ja perukkeita rannassa. Minä katselen järveä kiikarilla kuistilta ja merkkaan vihkooni, missä lokit pyörivät ja missä vesi lämpenee ensin. Meidän rannassa se on yleensä suojainen lahden suu, jossa on kovaa pohjaa ja vähän virtausta.

Kun kutu on selvästi ohi ja kala alkaa liikkua takaisin syvemmäksi, minä soudan Jarin kanssa ihan matalan reunoja ja kokeilen varovasti iltahämärässä. Minä en revi ensimmäistä nälkäistä parvea tyhjäksi, vaan otan ruokakalan jos otan ja lasken loput takaisin. Opin tämän kantapään kautta, kun innostuin yhtenä keväänä liikaa ja sähläsin siimat solmuun kylmässä tuulessa.

Nykyään minä pidän keväällä reissut lyhyinä, pukeudun lämpimästi ja tarkistan aina tuulen ennen kuin työnnän veneen vesille. Jos sinulla on ensimmäinen kevät edessä, minä suosittelen opettelemaan ensin oman järven matalat ja syvänteet kartasta ja kyselemään vanhemmilta kalastajilta luvan kanssa, missä kala yleensä viihtyy.

Miten minä kalastan kuhaa kesällä soutuveneestä?

Kesällä minä kalastan kuhaa melkein aina soutuveneestä, koska minulla ei ole kaikuluotainta eikä isoa moottoria ja soudun ääni sopii minulle. Minä lähden vesille myöhään illalla, kun järvi tyyntyy ja mökiltä kuuluu enää saunan räminä ja kuikan huuto. Jari ja minä soudamme vuorotellen niin, että toinen soutaa hiljaa ja toinen heittää jigiä penkan reunaa pitkin.

Minä etsin 3–6 metrin vettä, kovaa pohjaa ja pientä pudotusta, ja annan jigin vajota pohjaan asti ennen kuin nostan sitä rauhallisesti. Minun paras vinkkini aloittelijalle on, että minä lasken mielessäni vajoamisen ja pidän siiman kireällä, sillä kuha nappaa usein pudotuksessa. Jos tuuli vie venettä, minä annan sen ajelehtia sivutuulessa ja korjaan suuntaa parilla aironvedolla.

Kerran minä yritin ankkuroida keskelle selkää kovassa tuulessa ja se oli silkkaa komediaa, narut sekaisin ja jigit kivissä. Ahvenen kalastus – keväällä, kesällä ja syksyllä opetti minulle paljon, koska minä löydän kuhan usein samojen penkkojen alapuolelta, missä ahven häärää ylempänä. Minä pidän mukana vain pienen rasian jigejä, vaihtoperukkeet ja pihdit, sillä vähempi tavara pysyy soutuveneessä paremmin järjestyksessä.

Aika	Missä etsin	Milloin soudan	Huomioi
Kevät kudun jälkeen	Matalan reunoja, suojainen lahden suu	Iltahämärässä	Kutualueet rauhaan; reissut lyhyinä
Kevät ennen liikettä	Vesi lämpenee ensin; lokkien pyörintä	Kiikarilla kuistilta	Merkitse vihkoon; siivoa venettä
Kesä	3–6 m, kova pohja, pieni pudotus	Myöhään illalla, järvi tyyntyy	Laske vajoaminen; pidä siima kireällä
Kesä soutuveneessä	Penkan reunaa, ahvenpenkkojen alapuolelta	Jarin kanssa vuorosoutaen	Anna ajelehtia sivutuulessa
Syksy	Selän reunat, syvänteiden pielet	Päiväsaikaan, ilma vielä lämmin	Jigi lepää pohjassa; tauot pitkinä
Syksy säässä	Matala loppuu jyrkemmin syvään	Vain tyynellä	Jätä väliin, jos tuuli tai sumu
Lähtörutiini	Laituri ennen vesille työntöä	Aina ennen soutua	Sää, tuuli, liivit, puhelin pussiin
Rannassa	Haavi, lauta, kylmälaukku	Heti noston jälkeen	Mittaa, päätä, verestä, siivoa jätteet

Mitä välineitä minä oikeasti tarvitsen enkä osta turhaa?

Minä pärjään kuhalle yhdellä jämäkällä vavalla, pienellä kelalla ja kuitusiimalla, johon solmin perukkeen eteen. Minä käytän jigejä, joissa on terävä koukku ja paino sen mukaan, kuinka syvällä ja tuulessa soudan, enkä hamstraa joka väriä. Minulla on mukana veneessä aina kelluntaliivit, otsalamppu hämärään, puukko, pihdit koukun irrotukseen ja mittanauha alamittaista varten.

Minä tarkistan solmut kotona kuistilla kaikessa rauhassa, koska huomasin, että kiireessä solmittu siima pettää juuri sen kokoisen kalan kohdalla, jota olen odottanut koko kesän.

Minä en omista vetouisteluvempaimia, ja siksi minä en neuvo niistä, vaan kerron mitä näin naapurin veneessä: siellä oli telineet ja syvät ajosiimat, mikä näytti tehokkaalta mutta minulle liian raskaalta soutuveneeseen. Mitä tehdä mökillä – tekemistä sadepäivälle ja kesäillalle on minulla sadepäivän pelastus, kun sidon perukkeita ja järjestelen rasian valmiiksi. Minä kirjoitan mökkikirjaan, mikä paino ja väri toimi sinä iltana, jotta en arvaile seuraavalla kerralla.

Tiinan lista: illan kuhareissu soutuveneellä

Rastita sitä mukaa kun teet – rastit jäävät muistiin tällä laitteella.

• Tarkistan tuulen ja sään, puen liivit ja kerron suunnan rannalle jäävälle.
• Otan mukaan pienen jigi-rasian, vaihtoperukkeet, pihdit ja mittanauhan.
• Solmin siimat kotona valmiiksi ja kokeilen nykäisemällä solmun pitävyyden.
• Soudan penkan reunaa, annan jigin vajota pohjaan ja pidän siiman kireällä.
• Mittaan kalan heti ja päätän nopeasti: takaisin vai ruokakalaksi.
• Pakkaan fileet kylmälaukkuun ja siivoan laiturin ja välineet samana iltana.
• Kirjoitan vihkoon paikan, syvyyden, sään ja mikä jigi toimi.

Miten minä löydän kuhan syksyllä kun vesi kylmenee?

Syksyllä minä siirrän katseeni ulommas, pois lahden perukoista kohti selän reunoja ja syvänteiden pieliä. Minä soudan päiväsaikaan, kun ilma on vielä lämmin, ja etsin paikkoja, joissa matala loppuu jyrkemmin syvään veteen. Minun kokemukseni mukaan kuha seisoo silloin pohjan tuntumassa ja liikkuu iltaisin ylemmäs syömään, joten minä kalastan rauhallisesti ja pidän tauot pitkinä.

Minä annan jigin levätä pohjassa välillä ihan paikallaan, ja usein tärppi tulee juuri kun nostan sen uudelleen liikkeelle. Jari ja minä olemme oppineet pukemaan syksyllä kunnolla vaatetta veneeseen, sillä järvellä tuuli puree eri tavalla kuin terassilla.

Minä seuraan säätiedotusta ja jätän reissun väliin, jos tuuli nousee tai sumu laskeutuu, koska soutuveneellä eksyy yllättävän helposti tutullakin selällä. Siian kalastus – siian kalastus syksyllä menee minulla usein samoilla reissuilla, kun kokeilen matalampaa reunaa siialle ja syvempää kuoppaa kuhalle. Minä merkkaan karttaan lyijykynällä ne kohdat, joista sain tärpin, ja palaan niihin seuraavana syksynä.

Miten minä käsittelen kuhan rannassa nopeasti ja siististi?

Minä nostan kuhan veneessä suoraan haaviin, jos sellainen sattuu olemaan mukana, ja irrotan koukun pihdeillä kalaa puristamatta. Minä mittaan kalan heti laudalla ja päätän samassa hetkessä, lähteekö se takaisin vai ruoaksi, enkä pidä sitä kuivilla turhaan. Minä tainnutan ruokakalan nopeasti ja verestän sen saman tien, koska opin äidiltäni, että siisti käsittely näkyy maussa.

Laiturilla minä fileoin kalan puhtaalla alustalla ja huuhtaisen fileet järvivedellä, mutta juomavesi ja ruoanlaittovesi kannan aina kotoa, sillä meillä on pihassa vain kesävesi kaivosta. Minä pakkaan fileet kylmälaukkuun ja siivoan perkuujätteet kompostikäymälän ohjeen mukaan tai hautaan kauemmas, enkä jätä niitä rantaan. Hauen kalastus keväällä ja syksyllä opetti minut varovaiseksi käsittelyssä, sillä hauen kanssa opin pitämään otteen kiduskansista ja työkalut lähellä.

Minä pyyhin puukon ja laudan heti, vien roskat pois ja kirjoitan saaliin vihkoon rehellisesti, myös ne nollareissut.

Mitä minä tarkistan ennen kuin soudan kuhalle?

Minä teen lähtöön pienen rutiinin, koska unohdin kerran airot lukitukset ja jouduin melomaan yhdellä airolla takaisin rantaan Jarin nauraessa partaansa. Minä tarkistan ensin sään, tuulen suunnan ja tulentekoon liittyvät varoitukset viranomaisen ohjeesta, jos suunnittelen rantatulia palatessa. Minä puen kelluntaliivit päälle jo laiturilla, laitan puhelimen vesitiiviiseen pussiin ja kerron, mihin suuntaan Jari ja minä soudamme ja milloin palaamme.

Minä katson veneen pohjan, kauhan, köyden ja ankkurin kunnon, ja kokeilen otsalampun patterit, jos lähdemme hämärään. Minä otan evääksi lämmintä juotavaa ja pidän vauhdin rauhallisena, sillä pimeällä vedellä etäisyydet hämäävät. Taimenen kalastus – järvitaimen ja purotaimen houkuttelisi minua kovasti, mutta meidän järvessä minä pysyn kuhassa, ahvenessa ja hauessa, enkä haikaile sellaista, mitä meillä ei ole.

Turvallisuus edellä minä kalastan mieluummin läheltä ja palaan ajoissa saunaan kuin jään pimeään selälle jääräpäisyyttäni.

Kysymyksiä kuhan kalastus -aiheesta

Milloin kuhan kalastus on parhaimmillaan kesällä?

Minulla paras aika on tyyni ilta ja hämärä, kun kuha nousee penkan reunalle syömään. Soudan matalan ja syvän rajaa ja annan jigin vajota pohjaan asti.

Mistä kuhaa kannattaa etsiä syksyllä?

Minä etsin syksyllä syvänteiden reunoja ja jyrkkiä pudotuksia päivällä. Kalastan pohjan tuntumassa rauhallisesti ja pidän tauot pitkinä.

Tarvitsenko kaikuluotaimen kuhan kalastukseen?

Minä pärjään ilman, sillä luen karttaa, pohjan muotoja ja veden väriä. Soutuveneestä rauhallinen ajelehtiminen ja vihkoon kirjaaminen auttavat löytämään ottipaikat.