Kalastus luvat – mitä lupia mökillä kalastaessa tarvitaan

Mitä kalastus luvat tarkoittavat käytännössä mökkirannassa?

Kalastus luvat kuulostivat minusta aluksi aivan viidakolta, vaikka olen istunut mökkilaiturilla onkineen lapsesta asti. Käytännössä ajatus on yksinkertainen: kalastonhoitomaksu on valtion perusmaksu aikuiselle kalastajalle, ja sen päälle tulee vesialueen omistajan lupa, jos kalastan vieheellä, verkolla tai useammalla vavalla. Minä ajattelen niin, että ranta ei ole automaattisesti vapaa kalavesi, vaikka mökki on rannassa ja soutuvene odottaa pihassa.

Ensimmäisenä omana mökkikeväänäni minä soitin veljelleni Mikolle ja kysyin, millä luvalla hän oli viime kesänä uistellut, ja hän nauroi, että samalla tavalla hän oli aikoinaan sekoillut. Sen jälkeen minä opettelin katsomaan asiaa pyyntitapa edellä: mitä aion tehdä, missä kohtaa järveä ja kenen vedessä.

Kun hahmotin oman mökkirantani yhdeksi pisteeksi isommalla järvialueella, lupien logiikka alkoi aueta. Minä en enää osta mitään varmuuden vuoksi, vaan tarkistan ensin pyyntitavan ja sitten vesialueen ohjeen.

Minulle auttoi, kun kirjoitin mökkikirjaan kolme riviä: onki ja pilkki, viehe yhdellä vavalla, muut pyydykset. Jokaisen perään minä merkitsin, tarvitaanko kalastonhoitomaksu ja tarvitaanko erillinen alueen lupa. Tällä jaottelulla minä vältän sen klassisen virheen, että maksan yhden luvan ja luulen sen kattavan kaiken verkosta uisteluun. Keväällä järvi on usein vielä kylmä ja vesi korkealla, joten minä aloitan aina helpoimmasta päästä ja laajennan vasta kun luvat ovat kunnossa.

Milloin pelkkä kalastonhoitomaksu riittää?

Minä maksan kalastonhoitomaksun joka vuosi ennen kuin edes haen virveliä varastosta. Se on minulle se perusta, jonka päälle muut luvat rakentuvat, jos olen täysi-ikäinen ja kalastan muuten kuin pelkällä onkimisella tai pilkkimisellä. Alle 18-vuotiaat ja yli tietyn iän kalastavat omien sääntöjensä mukaan, joten minä kehotan tarkistamaan ikärajat viranomaisen ohjeesta, enkä arvaile niitä tässä.

Meillä Jari ja minä maksamme molemmat oman maksun, koska kumpikin haluaa joskus heittää virvelillä laiturilta. Viime keväänä minä maksoin sen kotona Jyväskylässä jo huhtikuussa, jotta asia ei jäänyt mökkikiireiden jalkoihin. Kuitti talteen puhelimeen ja paperikopio mökkikirjan väliin, se on minun systeemini.

Pelkkä onkiminen ja pilkkiminen ovat minulle niitä rauhallisia hetkiä, joihin en yleensä tarvitse erillistä vesialueen lupaa, kun kalastan yhdellä vavalla. Mutta heti kun vaihdan vieheeseen, minä tarvitsen myös vesialueen luvan. Tämän rajan minä opin kantapään kautta, kun luulin kalastonhoitomaksun riittävän uisteluun. Jos haet keväällä ensimmäistä hauelle sopivaa matalaa lahdelmaa, muista että viehepyynti on jo luvanvaraista aluetta. Minä tarkistan aina erikseen, koskeeko vapautus omaa järvenosaani vai onko siellä erityissääntöjä.

Pyyntitapa	Kalastonhoitomaksu	Vesialueen lupa	Huomioi
Onki yhdellä vavalla	Ei tarvita tässä muodossa	Yleensä ilman alueen lupaa	Tarkistan erityissäännöt omalta järvenosalta
Pilkki yhdellä vavalla	Ei tarvita tässä muodossa	Sama periaate kuin ongella	Yksi vapa ja rauhallinen meininki
Viehe yhdellä vavalla	Tarvitsen	Tarvitsen vieheluvan	Uistin, lusikka, jerkki tai perho
Perho ja uistelu	Tarvitsen	Tarvitsen vieheluvan	Käsittelen ne viehekalastuksena
Verkot ja katiskat	Tarvitsen	Tarvitsen pyydysluvan	Pyydykset merkitään ohjeiden mukaan
Useampi vapa kerralla	Perusta muiden lukujen päälle	Selvitän erikseen	Ehtii myöhemmin, kun peruskuvio on tuttu
Eräluvat kalastus	Kalastonhoitomaksun päälle	Erillinen pyyntilupa	Meidän mökkijärvemme ei ole sellainen alue

Milloin tarvitsen eräluvat kalastus -luvan tai vesialueen vieheluvan?

Kun kuulen sanat eräluvat kalastus, minä ajattelen valtion vesiä ja sellaisia kohteita, joihin myydään erillinen pyyntilupa kalastonhoitomaksun päälle. Meidän mökkijärvemme ei ole sellaista aluetta, vaan siellä vieheluvan myy kalastonhoitoalue tai osakaskunta. Minä sekoitin nämä kaksi aluksi keskenään ja yritin etsiä meidän järveämme väärästä paikasta. Opin, että minun pitää ensin selvittää, kuka hallinnoi juuri sitä selkää, jossa soutuveneeni kelluu.

Yleensä ohje löytyy kalastonhoitoalueen sivuilta, ja siellä kerrotaan, käykö vieheeseen yksi yhteinen lupa vai pitääkö ostaa kohtakohtainen lupa. Minä kirjoitan ylös alueen nimen, luvan voimassaolon ja sen, koskeeko lupa yhtä vapaa vai useampaa.

Keväällä minä ostan vieheluvan vasta, kun tiedän milloin pääsen mökille ja kuka on mukana. Viime vuonna ostin luvan, joka kattoi uistelun soutuveneestä, koska kalastus veneestä vaatii minulta enemmän ennakointia kuin laiturilta heittely. Minulla ei ole kajakkia eikä kumivenettä, soutuvene saa riittää, ja Jari ja minä sovimme kumpi soutaa ja kumpi heittää.

Jos sinulla on edessä ensimmäinen mökkikevät, minä suosittelen aloittamaan yhdellä vavalla ja yhdellä selkeällä alueella. Useamman vavan luvat ja erityiskohteet ehtii selvittää myöhemmin, kun peruskuvio on tuttu.

Tiinan lista: luvat kuntoon ennen vesille lähtöä

Rastita sitä mukaa kun teet – rastit jäävät muistiin tällä laitteella.

• Kirjoita ylös pyyntitapa: onki, pilkki, viehe yhdellä vavalla vai verkot ja katiskat.
• Tarkista tarvitsetko kalastonhoitomaksun ja ota kuitti talteen puhelimeen.
• Selvitä vesialueen nimi ja luvanmyyjä oman mökkirantasi kohdalta kartasta.
• Osta viehelupa oikealle alueelle ja tarkista voimassaolo ja vapojen määrä.
• Lue kevään rauhoitukset, alamitat ja mahdolliset kieltoalueet ohjeesta.
• Merkitse pyydykset ohjeen mukaan ja kirjaa verkkopaikat mökkikirjaan.
• Pakkaa lupa mukaan vesille, pidä yksi kopio tuvassa ja yksi puhelimessa.

Miten onki, pilkki ja viehe eroavat luvissa?

Minä jaottelen pyyntitavat mökkikirjassani kolmeen koriin, ja tämä on säästänyt minut monelta sähläykseltä. Onki tarkoittaa minulle matolaituria ja kohoa ilman viehettä, pilkki talvista pilkkimistä jäällä. Viehe taas on minulle kaikki, missä siiman päässä on uistin, lusikka, jerkki tai perho, heitinpä rannasta tai soutuveneestä.

Tämä ero ratkaisee, tarvitsenko pelkän kalastonhoitomaksun vai myös alueen luvan. Keväällä minä aloitan ongella, koska se on helppoa laittaa kuntoon terassin kupeessa ja samalla näen, miten vesi on noussut laiturin suhteen. Vasta kun vedet lämpenevät ja hauki siirtyy matalaan, minä kaivan virvelin esiin.

• Onki yhdellä vavalla: minä kalastan yleensä ilman alueen lupaa, kalastonhoitomaksua ei tarvita tässä muodossa.
• Pilkki: sama periaate minulla talvella, yksi vapa ja rauhallinen meininki.
• Viehe yhdellä vavalla: minä tarvitsen kalastonhoitomaksun ja lisäksi vesialueen vieheluvan.
• Perho ja uistelu: minä käsittelen ne viehekalastuksena, eli molemmat luvat kuntoon.

Kun solmin uuden vieheen siimaan, tarkistan samalla että vieheen solmut pitävät ennen ensimmäistä heittoa. Minä mokasin kerran niin, että lupa oli kunnossa mutta viehe jäi ensimmäiseen kiveen huonon solmun takia. Nyt minä teen solmut kotona pöydän ääressä enkä tuulisella laiturilla.

Entä verkot, katiskat ja useampi vapa kerralla?

Verkot ja katiskat ovat meillä Mikon juttu, enkä minä ole niitä itse viritellyt. Minä katselin vierestä, kun Mikko selvitti pyydysmerkintöjä ja yksikkömääriä, ja totesin että minulle riittää vapa ja katiska lainassa. Jos sinä haaveilet verkoista, varaudu siihen että tarvitset kalastonhoitomaksun lisäksi pyydysluvan juuri kyseiselle vesialueelle, ja pyydykset pitää merkitä ohjeiden mukaan.

Minä kysyin Mikolta, miten hän muistaa verkkojen paikat keväällä, ja hän sanoi kirjaavansa ne ylös ettei unohda hakea niitä tuulen jälkeen. Katiska on minusta mökkiläisen armollisin pyydys: sen kanssa minä pärjään ilman isoa säätöä, kun lupa on kunnossa ja koho näkyy rannasta.

Useampi vapa yhtä aikaa on se kohta, jossa minä meinaan aina mennä vipuun. Yksi lupa ei välttämättä kata kolmea virveliä telineessä, vaan lisävapojen määrä voi vaatia lisäoikeuksia alueen sääntöjen mukaan. Meillä Jari ja minä ratkaisimme asian niin, että kumpikin kalastaa yhdellä vavalla kerrallaan soutuveneessä, eikä veneessä ole ylimääräisiä virveleitä pyörimässä jaloissa.

Keväällä se on myös turvallisuusasia, kylmä vesi ei anna anteeksi horjahtelua. Kun mietin kaikuluotaimen lainaamista soutuveneeseen, totesin että minulle riittää rannan tuntuma ja kepin mittainen syvyysarvio.

Mistä tarkistan oman järveni luvat keväällä?

Minun kevätrutiinini alkaa sisältä päin: avaan mökkikirjan viime kesän sivut ja katson, millä luvalla kalastin ja milloin se päättyi. Sen jälkeen minä tarkistan kalastonhoitoalueen ajantasaisen ohjeen verkosta ja varmistan, onko aluejako tai luvanmyyjä vaihtunut. Meidän järvellämme myyjä on pysynyt samana, mutta luvan nimi oli yhtenä keväänä muuttunut, ja minä olisin ostanut väärän kaistan ilman tarkistusta.

Minä kirjoitan ylös vesialueen nimen, luvan kattavuuden kartalla ja sen, saako sillä kalastaa koko selällä vai vain osassa. Jos kartta on epäselvä, minä kysyn naapurilta, joka tuntee rajat paremmin kuin minä. Hän neuvoi kerran, että matala salmi kuuluu eri osakaskuntaan, ja se säästi minut nololta selittelyltä.

Erillistä kalastuskieltoaluetta tai rauhoitusta en minä arvaile, vaan luen ohjeen kohdasta, jossa kerrotaan kevään rauhoitukset ja alamitat. Yleensä keväällä on voimassa lajikohtaisia rauhoituksia, joten minä tarkistan ne ennen kuin lähden syksyn siikapaikkojen sijaan keväisille hauen matalikoille. Jos jokin kohta mietityttää, minä soitan luvanmyyjälle tai kysyn kalastonhoitoalueelta.

Puhelu kestää viisi minuuttia ja säästää koko viikonlopun mielenrauhan. Minä otan luvasta kuvakaappauksen puhelimeen ja laitan paperin mökin tuvan pöytälaatikkoon, josta Jari ja minä löydämme sen myös ilman kenttää.

Mitä minä mokasin ensimmäisenä keväänä lupien kanssa?

Minun klassikkomokani oli se, että maksoin kalastonhoitomaksun ja luulin sen kattavan kaiken. Laskin soutuveneen vesille, Jari souti ja minä uistelin ylpeänä yhdellä vavalla pitkin rantaa. Vasta saunalla naapuri kysyi ohimennen, millä alueen luvalla uistelin, ja minä vastasin epämääräisesti jotain maksusta. Nolo olo. Seuraavana aamuna minä selvitin asian kunnolla, ostin vesialueen vieheluvan ja kirjoitin mökkikirjaan isolla: perusmaksu ei ole vielä viehelupa.

Sen kevään jälkeen minä en ole lähtenyt vieheen kanssa vesille ilman molempia. Toinen moka oli se, että ostin luvan väärälle järvenosalle, koska en katsonut karttaa tarpeeksi tarkasti. Onneksi huomasin sen kotona enkä rannassa.

Kolmas moka liittyi kiireeseen: lähdin mökille ilman tulostetta ja luulin muistavani luvan numeron ulkoa. En muistanut. Nyt minulla on pieni muovitasku mökkikirjan välissä, jossa on kopiot luvista ja säännöistä. Jos sinä ostat ensimmäisen mökkisi, tee kuten minä nykyään: osta perusmaksu ajoissa, tarkista alueen lupa kartan kanssa ja ota todiste mukaan.

Se vie vähemmän aikaa kuin lupien selvittely jälkikäteen missä tahansa mökkiasiassa. Minä opin, että luvat ovat osa mökkiretken pakkauslistaa siinä missä mato-onget ja eväsleivät.

Kysymyksiä kalastus luvat -aiheesta

Tarvitsenko kalastusluvan onkimiseen mökkilaiturilta?

Minä ongin yhdellä vavalla yleensä ilman erillistä alueen lupaa. Jos vaihdat vieheeseen, tarvitset kalastonhoitomaksun ja vesialueen luvan.

Mitä eräluvat kalastus tarkoittaa tavallisella mökkijärvellä?

Minä törmään siihen valtion vesillä ja erilliskohteissa. Tavallisella mökkijärvellä ostan kalastonhoitoalueen tai osakaskunnan vieheluvan.

Saanko uistella soutuveneestä pelkällä kalastonhoitomaksulla?

En minun kokemukseni mukaan. Minä tarvitsen sen lisäksi vesialueen vieheluvan, ja tarkistan vielä vapojen määrän ja alueen rajat.