Kalastus mökkijärvellä – näin aloitin kalastuksen mökillä

Miten aloitan kalastuksen mökkijärvellä?

Minulle kalastus lähti mökillä liikkeelle yhdestä mato-ongesta ja tutusta rannasta. En lähtenyt ensimmäiseksi soutamaan järvenselälle, vaan etsin laiturin vierestä paikan, jossa pystyin seisomaan tukevasti ja nostamaan siiman vedestä ilman puiden kanssa käytävää neuvottelua. Tarkistin kalastusoikeuden ja paikalliset rajoitukset ennen ensimmäistä yritystä. Sitten laitoin koukkuun madon, säädin kohon ja annoin syötin olla hetken rauhassa.

Oma mökkini on Keski-Suomessa järven rannalla, noin tunnin ajomatkan päässä Jyväskylän kodistani. Kun otin mökistä vastuun, tekemistä riitti ilman yhtäkään kalastusretkeäkin. Siksi pidin aloituksen pienenä: vartti rannassa oli aivan kelvollinen kalareissu. En asettanut tavoitteeksi päivällistä, vaan sen, että opin käsittelemään onkea sotkematta siimaa ensimmäiseen koivuun.

Ensimmäisellä yrityksellä säädin syötin liian syvälle. Koukku tarttui pohjan kasveihin, ja minä tulkitsin jokaisen nykäyksen ahveneksi. Kun nostin syöttiä ylemmäs, onkiminen muuttui heti ymmärrettävämmäksi. Pidin ensimmäistä puhdasta nostoa melkein saaliina.

Nykyään aloitan samasta asiasta: katson rantaa ennen välineitä. Jos oma olo on hutera tai tuuli painaa siiman jatkuvasti kaisloihin, vaihdan paikkaa tai siirrän yritystä. Järvi ei katoa sillä välin minnekään.

Miten löydän hyvän kalastuspaikan omasta rannasta?

Minulle hyvä kalastuspaikka on aluksi ennen kaikkea turvallinen ja helposti kokeiltava. Katson, ettei takana ole oksia, vieressä kulkureittiä eikä jaloissa irtonaisia lautoja. Omalla rannallani vertaan laiturin sivua ja kaislikon ulkoreunaa. En työnnä koukkua kasvuston keskelle, vaan jätän syötille tilaa näkyä ja liikkua sen vieressä.

Seuraan myös veden pintaa. Pienet liikkeet, pikkukalojen välähdykset ja kasvillisuuden vieressä näkyvät avoimet taskut antavat minulle kokeilemisen aihetta. En kuitenkaan päättele yhdestä loiskahduksesta, että koko järven ahvenet olisivat kokoontuneet juuri siihen. Oman kokemukseni perusteella rauhallinen tarkkailu auttaa enemmän kuin jatkuva paikan vaihtaminen.

Kokeilen yhtä kohtaa jonkin aikaa ja muutan ensin syvyyttä. Jos mitään ei tapahdu, siirryn muutaman askeleen. Kirjaan mökkikirjaan paikan lisäksi tuulen suunnan ja sen, oliko ranta varjossa vai auringossa. Näin minulle alkaa vähitellen muodostua oma kartta, vaikka paperilla olisi vain laiturin kulma ja vino nuoli.

Ahven on ollut minulle luonteva ensimmäinen tavoite. Olen koonnut omia havaintojani myös ahvenen kalastuksesta eri vuodenaikoina. Kesälläkään en odota saman kohdan toimivan joka käynnillä, sillä veden lämpö, tuuli ja kalojen liikkeet muuttavat tilannetta.

Vaihe	Sopii kun	Huomioi
Aloitus rannassa	Vartti riittää	Tukeva seisominen, ei puita siimalla
Paikan valinta	Olo hutera tai tuuli painaa	Vaihda paikkaa tai siirrä yritystä
Rannan tarkkailu	Pienet liikkeet ja avoimet taskut	Rauhallinen tarkkailu, ei jatkuvaa vaihtoa
Kokeilu yhdessä kohdassa	Mitään ei tapahdu	Muuta ensin syvyyttä, sitten muutama askel
Mökkikirjaan merkintä	Haluat oman kartan	Paikka, tuulen suunta, varjo tai aurinko
Mato-onki	Yksinkertainen aloitus	Vapa, siima, koho, painotus, yksi koukku
Lupa-asiat	Ennen ensimmäistä yritystä	Rajoitukset, viranomaisen tiedot, luvanmyyjä
Syötin säätö	Koukku tarttui kasveihin	Nosta syöttiä ylemmäs

Millaisen ongen ja kalastussetin valitsen alkuun?

Valitsen aloittelijana mieluummin yksinkertaisen kokonaisuuden kuin rasian, jonka jokaiselle osalle tarvitsen erillisen selityksen. Oma aloitukseni oli tavallinen mato-onki: vapa, siima, koho, pieni painotus ja yksi koukku. Tarkistan, että siima sopii vapaan eikä koukku ole ruosteinen tai vääntynyt. Liian pitkää vapaa en kaipaa ahtaaseen rantaan.

Kun katselen valmiita kalastussettejä, luen sisällön enkä pelkkää paketin nimeä. Haluan tietää, onko kokonaisuus tarkoitettu ongintaan vai viehekalastukseen ja ovatko tarvittavat pienosat mukana. Minulle halpa ostos ei ole kovin edullinen, jos puolet tavaroista jää käyttämättä ja käyttökelpoinen koho pitää etsiä erikseen.

• Ongintaan valitsen rantaan sopivan vavan ja valmiin, selkeän siimakokonaisuuden.
• Varaan muutaman varakoukun, kohon ja pienen painon, koska pohja ottaa joskus omansa.
• Pidän koukun irrottamiseen sopivat pihdit helposti saatavilla.
• Järjestän koukuille suljettavan säilytyspaikan, etteivät ne kulje irrallaan taskussa.

Setin hintaan vaikuttavat materiaalit, osien laatu, mukana tulevat tarvikkeet ja mahdollinen kela. En maksa suuresta viehemäärästä vain siksi, että pakkaus näyttää ahkeralta. Kun kiinnostuin heittämisestä, perehdyin erikseen uistimen, jigin ja virvelin käyttöön mökin rannassa. En yrittänyt tehdä mato-ongesta virveliä pelkällä toiveikkuudella.

Tiinan lista: tarkistan nämä ennen ensimmäistä onkireissua

Rastita sitä mukaa kun teet – rastit jäävät muistiin tällä laitteella.

• Tarkistan kalastusoikeuden, paikalliset rajoitukset ja oman maksuvelvollisuuteni.
• Valitsen tukevan rantapaikan ja varmistan, ettei takanani ole ihmisiä tai oksia.
• Katson sääennusteen ja jätän ukkosella kalastamisen väliin.
• Tarkistan siiman, solmun, kohon ja koukun kunnon.
• Otan koukunirrotuspihdit käden ulottuville.
• Päätän etukäteen, miten käsittelen mahdollisen saaliin.
• Puen veneeseen lähtiessäni sopivat pelastusliivit.
• Kerään lopuksi siimanpätkät ja koukut pois rannasta.

Mitä lupia tarkistan ennen onkimista ja viehekalastusta?

Erotan ensimmäiseksi tavallisen onginnan ja viehekalastuksen toisistaan. Tavallinen maksuton yleiskalastusoikeuteen kuuluva onginta tarkoittaa rajattua pyyntitapaa, ei kaikkea kalastamista, jossa vavan päässä on koukku. Käytän siinä yksinkertaista onkea ilman heittämiseen soveltuvaa kelaa ja ilman viehettä. Tarkistan silti aina alueen rajoitukset ennen aloittamista.

En ajattele oman mökkirannan tarkoittavan, että saisin kalastaa siinä millä tahansa välineellä. Vesialueen omistus, kalastusoikeus ja mökkitontin omistus eivät ole minulle sama asia. Virtavesien erityiskohteisiin, rauhoitusalueille ja muihin rajoitettuihin paikkoihin en sovella tavallisen järvirannan oletuksia. Tarkistan ajantasaiset tiedot viranomaisen kalastusrajoituspalvelusta ja tarvittaessa vesialueen luvanmyyjältä.

Kun vaihdan viehekalastukseen, tarkistan oman maksuvelvollisuuteni sekä sen, kattaako kalastonhoitomaksuun perustuva oikeus suunnittelemani kalastuksen. Omalla kohdallani maksan kalastonhoitomaksun viehekalastusta varten. Useamman vavan käyttöön tai erityiskohteeseen selvitän tarvittavat luvat erikseen. En lainaa Mikon varmuutta luvan korvikkeeksi, vaikka veli puhuisi hyvin vakuuttavasti.

Pidän lupa-asiat erillään saalisrajoituksista. Ennen kalan ottamista tarkistan myös lajin mahdollisen alamitan, rauhoituksen ja paikalliset saalisrajoitukset. Olen koonnut oman tarkistusjärjestykseni sivulle mitä lupia mökillä kalastaessa tarvitsen. Ajantasaisen ratkaisun teen kuitenkin viranomaisen tiedoista, en vanhasta mökkikirjan merkinnästä.

Miten säädän ongen ja tunnistan tärpin?

Aloitan kokoamalla ongen rannalla ennen kuin menen aivan veden ääreen. Tarkistan solmun kevyesti vetämällä ja katson, että koho pysyy paikallaan. Kiinnitän madon niin, ettei koukun ympärille jää vain pitkää irtonaista syöttihäntää. Sitten lasken syötin veteen rauhallisesti. Ensimmäisten kertojen komeat huitaisut tuottivat minulle lähinnä ilmakalastusta.

Säädän painotuksen niin, että koho seisoo vedessä selvästi ja näyttää pienetkin liikkeet. Jos koho makaa kyljellään, tarkistan, lepääkö paino pohjassa tai onko painotusta liian vähän. Jos se häviää pinnan alle ilman kalan merkkejä, tarkistan painotuksen ja mahdollisen tarttumisen kasvillisuuteen. En ratkaise jokaista ongelmaa nykäisemällä kovempaa.

Kokeilen ensin syöttiä lähellä pohjaa mutta siitä irti. Jos saan jatkuvasti kasveja, siirrän kohoa niin, että syötti kulkee ylempänä. Muutan yhtä asiaa kerrallaan, sillä muuten en tiedä, mikä auttoi. Tämä on ollut minulle mökkikalastuksen hyödyllisin pieni sääntö.

Kun koho painuu määrätietoisesti tai lähtee sivulle, nostan vapaa napakasti mutta en paiskaa sitä olkapään yli. Pienet värähdykset voivat olla kalan näykkimistä, tuulta tai syötin osumista kasviin. Jos nostan tyhjää, tarkistan syötin ja yritän uudelleen. Järvellä ei jaeta miinuspisteitä siitä, että mato voitti kierroksen.

Miten toimin kalan kanssa ja pysyn turvassa?

Päätän jo ennen kalastusta, olenko valmis ottamaan ruokakalan vai vapautanko mahdollisen saaliin. Pidän pihdit lähellä, jotta en joudu etsimään niitä kala siiman päässä. Jos aion ottaa kalan ruoaksi, varmistan etukäteen, että osaan lopettaa sen viivyttelemättä asianmukaisesti ja järjestää saaliin nopean jäähdytyksen. En jätä kalaa kuiville odottamaan päätöstäni.

Vapautettavaa kalaa käsittelen märin käsin ja mahdollisimman vähän. Pidän sen lähellä veden pintaa, tuen vartaloa enkä purista kiduksia. En nosta kalaa ilmaan siimasta kuvaamista varten. Jos koukku on hankalasti kiinni, lopetan hosumisen ja käytän pihtejä harkiten. Opettelen käsittelyn ennen kuin tavoittelen lisää saalista.

Rannassa valitsen pitävät jalkineet ja jätän liukkaan reunan väliin. Soutuveneessä käytän päälläni oikein puettuja, tilanteeseen sopivia pelastusliivejä. Pidän kuorman maltillisena enkä kurkottele kalan perään niin, että tasapaino katoaa. Tarkistan vesillä liikkumisen turvallisuusohjeet pelastuslaitokselta ja veneilyohjeet Traficomilta.

En lähde vesille ukkosen uhatessa tai tuulen ylittäessä omat taitoni. Katson Ilmatieteen laitoksen ennusteen ja varoitukset ennen lähtöä. Myös laiturilta onkimisen keskeytän ukkosella. Jos koukku tarttuu ihmiseen hankalasti, haen ohjeen terveyskeskuksesta enkä ryhdy rannassa omatoimiseen toimenpiteeseen. Ahven saa sillä välin pitää järven.

Miten jatkan ensimmäisten kalareissujen jälkeen?

En hanki seuraavaa välinettä vain siksi, että ensimmäinen ilta jäi kalattomaksi. Toistan mieluummin saman helpon reissun hieman eri aikaan tai toisesta rantakohdasta. Jos opin yhden asian syvyydestä, siiman hallinnasta tai kalan käsittelystä, pidän käyntiä onnistuneena. Saaliiton hetki ei vielä kerro, että onki olisi huono.

Kirjaan mökkikirjaan päivämäärän, sään, kokeilemani paikan ja sen, mikä toimi. Olen pitänyt vihkoa vuodesta 2012, ja kalastushavainnot sopivat sinne yhtä hyvin kuin laiturin huoltotyöt. Merkitsen myös epäonnistumiset: pohjaan jääneen koukun tai liian kovassa tuulessa tehdyn yrityksen. Niistä on seuraavalla kerralla enemmän hyötyä kuin sanasta hienoa.

Kun onki alkaa tuntua tutulta, harkitsen yhtä uutta asiaa kerrallaan. Minulle se voi tarkoittaa vieheen heittämisen harjoittelua avoimessa paikassa tai lyhyttä souturetkeä tutun rannan tuntumassa. En tarvitse aloittamiseen kajakkia tai kaikuluotainta, enkä ole hankkinut niitä tätä varten. Oman soutuveneen ja rannan tuntemisessa riittää opeteltavaa.

Reissun jälkeen kerään siimanpätkät ja koukut talteen, tarkistan välineiden kunnon ja annan märkien osien kuivua ennen säilytystä. Katson myös laiturin alle ja rantakivien väliin, ettei jäljelle jää vaarallista roinaa. Minulle hyvä kalastusilta päättyy siihen, että seuraava aloitus on helppo ja rannassa voi kulkea paljainkin jaloin ilman minun koukkujani.

Kysymyksiä kalastus -aiheesta

Mitä tarvitsen kalastuksen aloittamiseen mökillä?

Aloitan tavallisella mato-ongella, muutamalla varaosalla ja koukun irrottamiseen sopivilla pihdeillä. Tarkistan lisäksi kalastusoikeuden, rajoitukset ja turvallisen rantapaikan ennen ensimmäistä yritystä.

Saako mökkijärvellä onkia ilman kalastuslupaa?

Tavallinen yleiskalastusoikeuteen kuuluva onginta on yleensä maksutonta, mutta tarkistan aina alueen rajoitukset. En pidä oman mökkirannan omistamista yleislupana kaikkiin kalastusmuotoihin.

Mistä löydän hyvän kalastuspaikan ahvenelle?

Kokeilen ensin kaislikon ulkoreunaa ja laiturin vierustan kasvillisuuden reunoja. Muutan syvyyttä ennen paikan vaihtamista ja kirjaan toimineet kohdat mökkikirjaan.

Kannattaako aloittelijan ostaa valmis kalastussetti?

Minulle valmis setti sopii, jos sen käyttötarkoitus on selvä ja tarvittavat osat ovat mukana. Valitsen mieluummin pienen käyttökelpoisen kokonaisuuden kuin paljon tavaraa, jota en vielä osaa käyttää.