Näätä mökillä – näätä, kärppä ja minkki vintillä

Mistä tiedän, onko vintillä näätä, kärppä vai minkki?

Kun näätä mökillä alkaa pitää yöllä rapinaa, minä en ensin arvaile eläintä vaan katson jälkiä. Näätä on ketterä ja liikkuu usein yläpohjassa, räystään alla ja puun oksien kautta, kärppä on pienempi ja vilkkaampi, minkki taas viihtyy rannan tuntumassa ja kosteissa kohdissa. Meidän mökillä rantasauna ja vesien tyhjennys talveksi ovat samaa syysrutiinia, joten rannan puoli tulee kolattua muutenkin.

Erotan myös hiiren jäljet pienemmistä papanoista ja nakerretuista reunoista; silloin luen oman muistini tueksi hiirten ja myyrien tunnistamisesta. Jos löydän pesän, raadon tai eläimen itsensä, en mene sitä häiritsemään käsillä. Tarkistan viranomaisen ohjeen ja jätän asian rauhaan, jos eläin voi olla poikaspesän kanssa. En myöskään anna blogissa lääketieteellisiä neuvoja: jos tulee purema, raapaisu tai muu huoli, ohjaan THL:n ohjeisiin tai terveyskeskukseen.

Mitä tarkistan ensimmäisenä, kun rapina alkaa?

Minä teen tämän järjestyksen: ensin kuuntelen, sitten käyn ulkona kierroksen, sitten vasta avaan vintin luukun. Ulkona katson räystäät, hirsien saumat, kuistin lasien yläpuolet, saunan päädyn, puuliiterin ja vanhan omenapuun oksat. Sitten katson sisällä, onko tuvan kevyen takan ja vanhan puulieden ympärillä muruja, onko sieniä tai ruokaa esillä ja onko vuodevaatteiden säilytys pysynyt kuivana ja umpinaisena.

Vasta lopuksi mietin torjuntaa. Ensimmäinen mokkani oli juuri tässä: luulin, että haju ajaa eläimen pois, vaikka olin itse jättänyt kuivattavat sienet puuhellan yläpuolelle ja kamarin kaapille eväspussin. Sillä ei ollut mitään tekemistä näädän kanssa, mutta kyllä sekin yhden yön rapinan selitti. Samasta syystä olen oppinut lukemaan välikaton ja seinien hiirimerkit ennen kuin alan tilkitä umpimähkään.

Miten suljen kulkuaukot ilman että teen lisää vahinkoa?

Minä suljen vasta, kun olen varma, ettei eläin jää sisään. Tyypillisesti pienet raot räystään alla, hormin ympärillä, kuistin yläpäässä ja hirsien kulmissa riittävät, ja yleensä tiivistys tehdään niin, että rakenteen tuuletus säilyy. Meillä verkkosähkö tuli 1985 ja ilmalämpöpumppu tuli peruslämmölle 2019, mutta sähköjohtojen ja läpivientien kanssa en räplää itse: sähkötöihin pyydän sähköalan ammattilaisen.

Samoin jos epäilen, että eläin on päässyt eristeeseen, luen ensin eristeistä ja hiiristä mökin rakenteissa ja kysyn tarvittaessa ammattilaista, etten sulje kosteutta hirren väliin. Tulentekoon liittyvät riskit kuuluvat tähänkin syksyyn: takkaa ja puuliettä käytän vain puhtaana ja tarkistan pelastuslaitoksen ohjeet sekä voimassa olevan metsä- tai ruohikkopalovaroituksen Ilmatieteen laitokselta. Häkävaroitinta en keksi korvata millään mökkikonstilla, ja palo- sekä häkäasioissa seuraan pelastuslaitoksen ja Tukesin ohjeita.

Entä jos kyse on lepakoista eikä näädästä?

Lepakoita mökillä olen katsonut meidän lasitetun kuistin yläraosta ja saunan räystään alta iltahämärissä, mutta en ole lähtenyt niitä häätämään itse. Lennosta ja pienistä, tiiviistä papanoista erottaa usein, että kyse ei ole kärpästä eikä hiirestä, ja silloin minä jätän yläpohjan rauhaan ja tarkistan viranomaisen ohjeen. Jos lepakot asettuvat rakenteeseen, ajoitus ja kulkuaukkojen sulkeminen eivät ole samanlaisia kuin hiirillä, joten en tee päätöstä yhden illan perusteella.

Tässä kohtaa mökkikirja on minulle hyvä apu: kirjoitan päivämäärän, sään, mitä näin ja mihin aikaan, ja vasta seuraavalla käynnillä vertaan, oliko liike säännöllistä. Jos taas merkit ovat selvästi jyrsijöiltä, siirryn hiirien torjuntaan talven ajaksi ja pidän ruoat, siemenet ja kuivatut sienet umpinaisissa astioissa.

Mitä teen syysviikolla, ennen kuin mökki jää talveen?

Minä ajoitan tämän samaan viikkoon kuin heinävuoron jälkeisen siivouksen, kun Mikon vuoro on ohi ja Jari ehtii auttaa raskaammissa töissä. Kierrän ensin pihalta: rengaskaivo, huussi ja kompostikäymälä, puulaituri ja kelluva osa, soutuvene, paljun kansi ja kasvimaan kaksi kohopenkkiä. Sitten tupa, kamari ja kuisti, lopuksi rantasaunan pieni aurinkopaneeli ja akku valoja varten.

Rannalla muistan myös hukkumisriskin ja jäällä liikkumisen: syksyllä en luota mihinkään jäähän, vaan seuraan Ilmatieteen laitoksen ja pelastuslaitoksen ohjeita. Laiturin ja veneen kanssa teen vain sen, mihin valo ja sää riittävät. Sisällä kirjaan mökkikirjaan, mikä toimi: mikä rako oli auki, mikä astia piti hajun sisällään ja tuliko rapina takaisin.

Se on minulle käytännöllisempi kuin mikään uusi hankinta. Jos mökki on vasta ostettu, neuvoisin tarkistamaan oman kunnan rakennusjärjestyksen ja viranomaisen ohjeen ennen kuin alat muuttaa yläpohjaa tai räystäitä.