Ikkunanpesu – raidattomat ikkunat lastalla

Milloin ikkunanpesu kannattaa aloittaa?

Minulla ikkunanpesu alkaa säästä, ei ämpäristä. Valitsen keväällä mieluiten pilvisen, plussan puolella olevan päivän, jolloin lasi ei tunnu käteen kuumalta. Suorassa auringossa pesuvesi ehtii kuivua ennen lastaa, ja silloin saan aikaan lähinnä oman käsialani lasille. Jos aurinko kiertää talon ympäri, aloitan varjon puolelta ja siirryn sen mukana. Kovalla tuulella siirrän urakkaa, koska avoinna oleva puite ja tuulenpuuska eivät ole hyvä työpari.

Jyväskylän rivitalokodissani teen ensin yhden ikkunan kokonaan valmiiksi. Näin huomaan heti, ovatko vesi, pesuaine ja lasta sopivassa kunnossa. Mökillä aloitan usein lasitetulta kuistilta, mutta en avaa kaikkia laseja yhtä aikaa. Pidän kulkureitin vapaana ja suojaan ikkunan alapuolen pyyhkeellä. Verhot nostan syrjään niin, etteivät ne käy pesuämpärissä minun kääntäessäni selkää.

Kevätsiivouksessa houkuttelisi tehdä kaikki samalla kertaa. Minä jätän kuitenkin ikkunoiden ympärillä tehtävät pölyävät remontit ensin valmiiksi. Jos suunnittelen esimerkiksi sisäkaton maalausta, pesen lasit vasta työn ja pölyjen siivouksen jälkeen. Samaa ikkunaa ei tarvitse pestä kahdesti vain siksi, että into ehti järjestyksen edelle. Siitepölyisimpänä päivänä en myöskään tavoittele ulkolaseihin lopullista kiiltoa, vaan valitsen sopivamman hetken. Minulle riittää, että työ etenee järkevästi eikä koko kevät kulu yhden ruudun vahtimiseen.

Millaisen lastan ja muut välineet minä tarvitsen?

Minun tärkein välineeni on ikkunalasta, jonka kumireuna on suora, joustava ja ehjä. Tarkistan reunan ennen aloittamista sormella ja silmällä. Pieni lovi voi jättää saman vesiviivan jokaiseen vetoon, vaikka kuinka yrittäisin korjata tekniikkaani. Valitsen lastan ikkunan koon mukaan: kapeaan ruutuun en tunge leveintä mahdollista työkalua. Lasitetulla kuistilla kohtuullinen leveys on minulle ketterämpi kuin näyttävä ammattilaisote.

Varaan pesemiseen pehmeän ikkunanpesimen tai puhtaan liinan, ämpärin sekä erilliset liinat lastalle ja reunoille. Puitteiden likaa varten otan oman rievun. Kun erotan likaiset ja viimeistelyyn tarkoitetut liinat toisistaan, en siirrä harmaata vettä takaisin puhtaalle lasille. Tarkistan myös, ettei pesimeen ole jäänyt hiekanjyviä edellisestä käytöstä.

• Pidän lastan kuivausliinan helposti käden ulottuvilla.
• Varaan reunoille puhtaan, nukkaamattoman liinan.
• Suojaan lattian ja ikkunalaudan imukykyisellä pyyhkeellä.
• Jätän hankaavat sienet ja satunnaiset raaputtimet pois lasilta.

Työkalun sopivuus ratkaisee minulla monessa pihapuuhassa. Samaa olen pohtinut valitessani terassin öljyämiseen sopivia välineitä: väärän välineen kanssa ahkeruus muuttuu helposti lisätyöksi. Ikkunalastaa en silti käytä muihin hommiin, vaan säilytän sen puhtaana seuraavaa pesua varten. Lopuksi huuhtelen välineet, annan niiden kuivua ja jätän kumireunan säilytykseen niin, ettei se painu mutkalle muuta tavaraa vasten.

Tilanne	Mitä teen	Huomioi
Pilvinen plussapäivä	Aloitan pesun	Lasi ei tunnu käteen kuumalta
Suora aurinko	Vältän pesua	Vesi ehtii kuivua ennen lastaa
Aurinko kiertää taloa	Aloitan varjon puolelta	Siirryn varjon mukana
Kova tuuli	Siirrän urakkaa	Avoin puitte ja puuska eivät sovi
Pölyävä remontti	Teen ensin valmiiksi	Pesen lasit pölyjen siivouksen jälkeen
Siitepölyisin päivä	En tavoitele lopullista kiiltoa	Valitsen sopivamman hetken
Jyväskylän rivitalossa	Teen yhden ikkunan valmiiksi	Tarkistan veden, aineen ja lastan
Mökin kuistilla	Aloitan lasitetulta kuistilta	En avaa kaikkia laseja

Miten sekoitan pesuveden ilman vaahtokylpyä?

Käytän tavalliseen kevätlikaan haaleaa vettä ja hyvin pientä määrää käsitiskiainetta, jos aineen käyttöohje soveltuu tarkoitukseen. En tavoittele paksua vaahtoa. Minulle sopiva pesuvesi irrottaa rasvaista likaa, mutta ei jätä lasiin liukasta kerrosta. Aloitan mieluummin niukasti ja lisään tarvittaessa kuin yritän saada runsasta pesuainetta pois kolmella uusintakierroksella. Tarkistan mahdolliset erityispinnoitetun lasin hoito-ohjeet ennen aineen valintaa.

Mökillä sisällä ei ole juoksevaa vettä, joten suunnittelen veden käytön etukäteen. Haen rengaskaivolta pesuvettä ämpäriin ja varaan erikseen puhdasta vettä välineiden huuhteluun. Juomaveden kannan edelleen kotoa. En käytä järvivettä ikkunoiden viimeistelyyn, sillä siinä mukana kulkeva hieno aines voi tehdä muuten siististä lasista laikukkaan. Jos pesuveden mukana jää näkyvää sakkaa, vaihdan sen.

Vaihdan veden myös silloin, kun se harmaantuu tai alkaa selvästi kuljettaa likaa ruudusta toiseen. Tämä on minulle parempi mittari kuin ennalta päätetty ikkunamäärä. Kuistin ulkolaseista irtoaa joskus yhdessä ruudussa enemmän kuin kamarin sisälaseista yhteensä. Minun parhaat ikkunanpesuvinkkini ovatkin arkisia: vähän ainetta, puhdas vesi ja puhtaat välineet. Ämpärin sisällön ei tarvitse näyttää tehokkaalta. Olen kerran lisännyt pesuainetta vain siksi, että vesi näytti liian tavalliselta. Sen päätöksen sain sitten kiillottaa pois.

Tiinan lista: tarkistan nämä ennen ensimmäistä vetoa

Rastita sitä mukaa kun teet – rastit jäävät muistiin tällä laitteella.

• Valitsen varjoisan lasin ja plussakelisen, rauhallisen pesuhetken.
• Tarkistan lastan kumireunan lovien ja lian varalta.
• Varaan omat liinat puitteille, lastalle ja lasin reunoille.
• Pyyhin irtopölyn ja hiekan ennen lasin kastelemista.
• Annostelen pesuainetta niukasti ja vaihdan harmaantuneen veden.
• Kuivaan lastan jokaisen vedon välissä.
• Tarkistan, että ulotun pestävälle pinnalle turvallisesti.
• Kuivaan puitteet ja reunat ennen ikkunan sulkemista.

Missä järjestyksessä pesen puitteet ja lasit?

Aloitan irtonaisesta pölystä ja roskista. Pyyhin ikkunalaudan, puitteiden pinnat ja avattavien välien näkyvän lian ennen lasien kastelemista. Näin en huuhdo hiekanmurusia puhtaalle ruudulle. Käytän puitteisiin nihkeää liinaa enkä valuta vettä liitoksiin. Vanhojen puuikkunoiden kanssa olen erityisen maltillinen: puite ei tarvitse kylpyä, vaikka minä olisin siivoustuulella.

Jos ikkuna on tarkoitettu avattavaksi pesua varten, tarkistan avaamistavan ja tuen puitteen asianmukaisesti. En irrota osia arvauksen perusteella enkä pakota jumittavaa salpaa. Vaikean ulkopinnan pesun järjestän turvallisesti maasta sopivalla välineellä tai teetän työn. En kurottele avoimesta ikkunasta enkä rakenna tuolista ja jakkarasta omaa näköalatornia. Hyvä näkyvyys ei korvaa tukevaa työskentelypaikkaa.

Etenen yhden ikkunakokonaisuuden kanssa niin, etteivät likaiset pinnat pääse sotkemaan valmiita. Pesen uloimmat ja likaisimmat lasipinnat ensin, vaihdan tarvittaessa veden ja viimeistelen sisimmän pinnan puhtailla välineillä. Tarkistan samalla, ettei puitteisiin jää kosteutta. Jos ikkunan välissä näkyy toistuvasti huurtumista, en pidä sitä pelkkänä pesuongelmana.

Silloin perehdyn myös kodin suhteellisen kosteuden seuraamiseen ja selvitän tarvittaessa ikkunan kuntoa. Suljen pestyn ikkunan vasta, kun pyyhityt reunat ovat kuivat ja puite asettuu normaalisti paikalleen. Lopuksi palautan salvat kiinni ilman ylimääräistä voimankäyttöä.

Miten vedän lastalla niin, ettei lasiin jää raitoja?

Kastelen lasin pesimellä kauttaaltaan, mutta en lotraa vettä pitkin seinää. Käyn pinnan läpi myös kulmista ja reunojen vierestä. Sitkeää tahraa pehmittelen märällä pesimellä sen sijaan, että hankaisin kuivaa lasia. Kun lika on irronnut, kuivaan yläreunaan kapean aloituskaistan. Näin lastan taakse ei lähde heti valumaan vettä puhtaasta yläreunasta.

Minulle helpoin tapa on vetää lastaa ylhäältä alas suorina, hieman limittäisinä vetoina. Pidän kumireunan tasaisesti lasia vasten ja paineen kevyenä. En paina niin kovaa, että kumi taittuu, enkä pysähdy puoliväliin katsomaan tulosta. Yksi rauhallinen, yhtäjaksoinen veto onnistuu paremmin kuin kolme nykäisyä. Seuraava veto kulkee hieman edellisen kuivan alueen päältä, jotta väliin ei jää märkää suikaletta.

1. Asetan kuivatun lastan lasin yläreunaan.
2. Vedän alas tasaisella liikkeellä ja samalla kulmalla.
3. Kuivaan kumireunan liinaan ennen seuraavaa vetoa.
4. Jatkan viereisestä kohdasta pienellä limityksellä.
5. Pyyhin lopuksi alareunan ja nurkat erillisellä liinalla.

En kiillota koko lasia kuivalla liinalla varmuuden vuoksi. Jos pinta on jo puhdas, saan sillä helposti aikaan vain nukkaa ja uusia jälkiä. Minulle lasta tekee varsinaisen kuivaustyön, ja liinan tehtäväksi jää reunojen viimeistely. Jos veto epäonnistuu, kastelen kyseisen alueen uudelleen ennen korjaamista. Kuivuvaa raitaa en lähde jahtaamaan puolikuivalla kumilla.

Mistä raidat ja harmaa kalvo johtuvat?

Kun näen lasissa jäljen, katson ensin sen muotoa. Kapea, samanlainen pystyraita jokaisen vedon kohdalla saa minut tarkistamaan lastan reunan. Siinä voi olla karva, likaa tai pieni vaurio. Laaja harmaa kalvo taas saa minut epäilemään liikaa pesuainetta, likaista vettä tai likaa, joka ei irronnut pesussa. En siis aloita korjausta lisäämällä ainetta, vaikka käsi siihen joskus pyrkii.

Jos jäljet näkyvät vasta sivuvalossa, pesen yhden pienen alueen uudelleen puhtailla välineillä ja miedommalla vedellä. Kuivaan sen samalla tekniikalla kuin muutkin ruudut. Tästä koepalasta näen, paraneeko tulos. Jos pesuainekalvoa on jäänyt runsaasti, pyyhin lasin ensin puhtaalla vedellä ja kuivaan uudelleen lastalla. Vaihdan samalla märäksi käyneen viimeistelyliinan kuivaan.

Alareunasta ylöspäin leviävät jäljet ovat minulla usein omaa käsialaani: olen pyyhkinyt reunaa liinalla, joka oli jo likainen. Yläreunasta valuvat norot taas kertovat, että vettä jäi puitteen viereen. Tarkistan lasin vasta kuivana ja mieluiten hieman sivusta. Täydellistä näkymättömyyttä en silti lupaa vanhalle mökkilasille.

Vanhan lasin epätasaisuus ei katoa pesemällä, eikä sen tarvitsekaan. Joskus olen myös tuijottanut samaa pistettä sisäpuolelta pitkään ja huomannut lopulta sen olevan toisella pinnalla. Silloin pidän pienen tauon ennen seuraavaa päätelmää.

Kannattaako minun käyttää sanomalehteä ja miten pidän tuloksen siistinä?

Muistan sanomalehden ikkunanpesuvälineenä, mutta itse valitsen lasin kuivaamiseen lastan ja reunojen pyyhkimiseen nukkaamattoman liinan. Paperin laatu ja painovärin irtoaminen vaihtelevat, enkä halua kokeilla niitä vaaleisiin puitteisiin. Sanomalehti ei myöskään ratkaise liiallisen pesuaineen tai likaisen veden ongelmaa. Minulle vanha konsti saa jäädä muistoksi, jos nykyinen työjärjestys toimii vähemmällä hankaamisella.

Pesun jälkeen huuhtelen pesimen ja lastan, pesen liinat ja tyhjennän ämpärin. Merkitsen mökkikirjaan lyhyesti sään ja sen, mikä onnistui. Jos tiettyyn ruutuun jäi raita, kirjaan mieluummin syyksi rikkinäisen kumin kuin kevään hankalan valon, mikäli kumissa todella oli lovi. Vihko on siinä mielessä ikävä seuralainen, että se muistaa myös minun selitykseni.

Puhtaita ikkunoita en varjele niin, että mökillä pitäisi lakata elämästä. Pyyhin selvät roiskeet tuoreeltaan ja teen seuraavan varsinaisen pesun tarpeen mukaan. Kotona valo saa samalla koko huoneen näyttämään erilaiselta, ja usein siirrän vain yhden kasvin pois ikkunan edestä.

Se on minulle helpoin alku olohuoneen raikastamiseen ilman suurta remonttia. Kun lasi on kuiva ja välineet puhtaina odottamassa, jätän työn siihen. Keväällä riittää pihallakin puuhaa, eikä jokaista auringossa näkyvää pölyhiukkasta tarvitse ottaa henkilökohtaisena huomautuksena.

Kysymyksiä ikkunanpesu -aiheesta

Miten ikkunanpesu onnistuu ilman raitoja?

Pesen viileän lasin miedolla pesuvedellä ja kuivaan sen ehjällä lastalla hieman limittäisin vedoin. Kuivaan kumireunan jokaisen vedon jälkeen ja pyyhin lopuksi vain reunat puhtaalla liinalla.

Voiko ikkunat pestä käsitiskiaineella?

Käytän tavalliseen lasiin pientä määrää käsitiskiainetta, jonka käyttöohje sopii tarkoitukseen. Erityispinnoitetun lasin kohdalla tarkistan ensin lasin valmistajan hoito-ohjeen.

Miksi ikkunalasta jättää raitoja?

Tarkistan ensin, onko kumireunassa likaa, karva tai lovi. Jos reuna on kunnossa, kokeilen tasaisempaa painetta, pienempää pesuainemäärää ja lastan kuivaamista jokaisen vedon välissä.

Kannattaako ikkunanpesussa käyttää sanomalehteä?

Minä jätän sanomalehden pois, sillä paperista tai painoväristä voi jäädä jälkiä etenkin puitteisiin. Saan tasaisemman tuloksen lastalla ja puhtaalla, nukkaamattomalla reunaliinalla.