Energiansäästö kotona – vinkit omakotitaloon ja kerrostaloon
Tiina HakulinenPäivitetty
Lyhyesti
Energiansäästö kotona alkaa siitä, että katson ensin lämmön karkaamispaikat: ikkunat, ovet, ilmanvaihto ja käyttötottumukset. Omakotitalossa sähkölämmitys energiansäästö tarkoittaa usein peruslämmön rauhallista säätöä, kerrostalossa taas huoneiston tiiveyttä ja taloyhtiön kanssa sovittuja asioita. Teen pieniä kokeiluja yksi kerrallaan ja kirjaan ylös, mikä oikeasti muuttui.
Mistä aloitan, kun haluan energiansäästö vinkkejä ilman remonttia?
Aloitan kierroksella, johon ei tarvita kuin villasukat ja vähän aikaa. Seison ovien ja ikkunoiden edessä, tunnustelen kädellä vetoa ja katson, onko tiiviste painunut kasaan. Sitten tarkistan, ettei lämpöpatterin edessä ole sohvaa, mattoa tai kuivauskaapelia estämässä ilman kulkua. Jyväskylän rivitalossa meillä on pieni piha ja lasitettu parveke, ja juuri parvekkeen oven kohdalla huomasin yhtenä talvena, että sisäilma tuntui aamuisin kylmemmältä kuin muualla.
Jari ja minä maalasimme ja tapetoimme kotiremontit itse, mutta tässäkin piti ensin myöntää, että olin itse laittanut maton liian lähelle patteria. Siirsin sen, enkä keksinyt syyttää naapurin ilmanvaihtoa. Energiansäästö kotona on usein sellaista: yksi tavallinen asia on väärässä paikassa. Jos epäilen ikkunaa, luen vielä ikkunoiden vaihdon ja kunnostuksen pohdinnat ennen kuin alan tilata mitään.
Tarkat määräykset ja luvat tarkistan aina oman kunnan rakennusjärjestyksestä tai viranomaisen ohjeesta, en arvaa niitä mökkikirjan sivulta.
Talvella pidän myös mökkikirjaa kotona erillisellä paperilapulla, vaikka varsinainen vihko on mökillä vuodesta 2012. Merkkaan päivän, ulkolämpötilan suunnilleen, sisälämpötilan ja sen, mitä muutin. Yleensä yksi muutos kerrallaan riittää. Jos samana viikonloppuna siirrän maton, säädän patterin ja avaan parvekkeen oven “vain vähän”, en tiedä enää mikä toimi. Kuivaa keskisuomalaista huumoria: mittari kyllä kertoo, mutta se ei kerro, kuka taas jätti oven raolleen.
Miten energiansäästö omakotitalossa eroaa minun rivitaloarjestani?
Omakotitalossa mietin ensin vaippaa: yläpohjaa, alapohjaa, ikkunoita ja ovia, koska lämpö lähtee sieltä missä pinta on suurin. Rivitalossa minä taas katson oman huoneiston lisäksi sitä, mitä taloyhtiö hoitaa: ilmanvaihdon säätö, lämmönjako ja yhteiset tilat eivät ole minun ruuvimeisselilläni ratkaistavia. Soitan isännöitsijälle tai taloyhtiön huoltomiehelle, jos jokin tuntuu jatkuvasti kylmältä, enkä lähde itse säätämään yhteisiä laitteita. Sähkötyöt jätän aina sähköalan ammattilaiselle, ja sanon sen itsellenikin ääneen ennen kuin innostun.
Mökillä verkkosähkö tuli 1985, ja ilmalämpöpumppu tuli peruslämmölle 2019; kotona en ole sellaista itse asentanut. Jos kerrostalossa haaveilen laitteesta, luen ensin ilmalämpöpumpun lupa- ja viilennysasiat ja kysyn taloyhtiöltä, mitä saa tehdä. Luvat ja ohjeet tarkistan viranomaiselta ja oman kunnan rakennusjärjestyksestä, en naapurin muistikuvasta.
Omakotitalon sähkölämmitys energiansäästö on minun mielestäni ennen kaikkea tasaista peruslämpöä, ei vuoristorataa. Yleensä lämpöä kannattaa laskea rauhallisesti eikä ottaa pois kokonaan silloin kun olen poissa, sillä rakenteet ja putket eivät pidä äkillisistä koukkauksista. Tarkistan kuitenkin aina laitevalmistajan ohjeen ja viranomaisen ohjeen, ja jos kyse on sähköjärjestelmästä, kutsun ammattilaisen.
Tulentekoon ja lämmitykseen liittyvät paloriskit sekä häkä kuuluvat pelastuslaitoksen ohjeisiin; minä en anna niistä omia “konsteja”, vaan pidän savupiipun ja ilmanvaihdon kunnossa sekä tarkistan ohjeen. Mökillä on kevyt takka ja vanha puuliesi, ei varaavaa takkaa eikä pellettikamiinaa, joten olen oppinut, ettei jokainen talvi ratkea uudella laitteella.
Tiinan lista: talvikierros ennen kuin säädän mitään
Rastita sitä mukaa kun teet – rastit jäävät muistiin tällä laitteella.
| Asumismuoto | Aloitan tästä | Jätän taloyhtiölle / ammattilaiselle | Muistilappu |
|---|---|---|---|
| Rivitalo | Ovien, ikkunoiden ja patterin edustan kierros | Ilmanvaihdon säätö, lämmönjako, yhteiset tilat | Villasukat ja vähän aikaa |
| Omakotitalo | Vaippa: yläpohja, alapohja, ikkunat, ovet | Sähköjärjestelmät; laitevalmistajan ja viranomaisen ohjeet | Tasainen peruslämpö, ei vuoristorataa |
| Kerrostalo | Patterin edusta, tiiviste, postiluukku, lyhyt tuuletus | Ilmanvaihdon tarkistus, linja, saunan lämmitysaika | Yksi muutos kerrallaan |
| Kaikki | Päivä, sää, lämpötilat ja tehty muutos | Tukesin, THL:n ja pelastuslaitoksen ohjeet | Mökkikirjan lappu parkettipöydällä |
| Pienet koneet | Suodatin, järkevä koneellinen, matto kuivana | Sähköliitännät ja rikkinäinen laite | Ei yhtä villapaitaa |
| Sisustus | Kaappi, verho ja matto pois patterin edestä | Luvat ja ohjeet kunnasta tai viranomaiselta | Ensin mitataan, sitten maalataan |
Mitkä energiansäästö vinkit koskevat kerrostaloa, jossa en päätä kaikesta?
Kerrostalossa aloitan omasta hallinnastani: patterin edusta, ikkunan tiivisteestä, postiluukusta ja siitä, kuinka kauan pidän ikkunaa auki. Tuuletan lyhyesti ja ristiin vasta kun olen sulkenut patterin säädön hetkeksi, en pidä ikkunaa raollaan koko aamua “vähän raikkauden takia”. Sitten kysyn taloyhtiöltä, onko ilmanvaihto tarkistettu, ja pyydän että asia kirjataan huoltopyyntöön. Jos naapurissa on lämpimämpää kuin minulla, en ala vertailla mittareita rappukäytävässä, vaan pyydän huoltoa katsomaan linjan.
Taloyhtiön sauna on myös yhteinen asia: luen kylpyhuoneen ja saunan taloyhtiöpohdinnat ja muistan, että saunan lämmitysaika ja ilmanvaihto sovitaan yhdessä. Terveysasioissa en neuvo ketään saunomisen vaikutuksista, vaan ohjaan THL:n ohjeisiin tai terveyskeskukseen, ja sen teen myös silloin kun joku kysyy minulta enemmän kuin blogiin kuuluu.
Kerrostalossa energiansäästö on myös yhteistä aikataulua. Jos taloyhtiö päättää säätää lämmitystä, minun ei kannata samalla viikolla tehdä kolmea omaa kokeilua ja sitten ihmetellä tulosta. Pidän oman lapun: päivä, sää, mitä taloyhtiö teki, mitä minä tein. Se on sama tapa kuin mökkikirjassa, vain parkettipöydällä.
Ja jos joku kysyy, miksi en vaihda kaikkea kerralla, vastaan että yksi rivitalon laminaattiremontti opetti minulle jo tarpeeksi: ensin mitataan, sitten maalataan, vasta sitten kannetaan tavaraa takaisin paikalleen.
Pitääkö kodin pienet koneet ja tekstiilit ottaa mukaan säästöpuheeseen?
Otetaan, mutta ilman sankaruutta. Tarkistan, että astianpesukoneen suodatin on puhdas ja ettei kone jää valittamaan vettä; jos niin käy, luen astianpesukoneen vianetsinnän kotona ja teen vain ne tarkistukset, jotka ohje sallii. Sähköliitännöistä ja rikkinäisestä laitteesta kutsun ammattilaisen, Tukesin ohjeet ovat tässä minun muistilappuni. Pyykinpesussa täytän koneen järkevästi, enkä pyöritä yhtä villapaitaa “kun se nyt sattui olemaan märkä”.
Mattokin vaikuttaa enemmän kuin äkkiseltään luulisi: likainen, kosteana patterin vieressä oleva matto ei ole minun energiansäästöäni, vaan minun mokani. Luen maton pesun ja tahrojen poiston kotoiset ohjeet, kuivatan maton kunnolla ja vasta sitten laitan takaisin. Mökillä olen tehnyt saman väärin lasitetulla kuistilla: kylmällä säällä kuivuminen kesti, ja minä luulin ensin että takka vetää huonosti. Veti se ihan hyvin, matto vain oli märkä.
Sisustuskin on osa talvea, vaikka se tuntuu turhamaiselta sanan energiansäästö vieressä. Vanha kaappi ikkunan edessä, tiheä verho patterin päällä tai liian suuri matto kylmällä lattialla muuttaa sitä, miltä huone tuntuu. Meillä on kotona tehty maalaus, tapetointi ja laminaatti itse, ja isommat työt ovat olleet ammattilaisilla; sama jako pätee nytkin.
Kun joku esittelee minulle 60-luvun kalusteita, selailen 60-luvun sisustuksen klassikoita ja mietin ennen kaikkea, mahtuuko lämpö kulkemaan sen ympäriltä. Mökin tupa on isoisän rakentama 1964, joten en minä vanhaa tyyliä vastaan puhu — puhun vain sen kanssa, ettei se saa seistä patterin edessä.
Miten tiedän, toimiko kokeilu, vai kuvittelinko vain?
Kirjaan ylös, ja annan yhdelle muutokselle aikaa useampi päivä. Katson säätä, sisälämpötilaa ja sitä, oliko arki muuten samanlainen: oliko Jari kotona, tulinko mökiltä myöhään, oliko parveke auki, pesinkö maton. Jos luku heilahtaa samana päivänä kun taloyhtiö teki huoltotyön, en julista omaa patterinsäätöä voittajaksi. Yleisesti tunnettuja ohjearvoja käytän varovasti sanalla “yleensä” tai “tyypillisesti”, mutta en vedä niistä omia sääntöjä.
Tarkistan aina oman kunnan rakennusjärjestyksen tai viranomaisen ohjeen, jos kyse on rakenteesta, ilmanvaihdosta, sähköstä tai lämmityslaitteesta. Talvella muistan myös jääasiat: jäällä liikkumisessa seuraan Ilmatieteen laitoksen ja pelastuslaitoksen ohjeita, ja hukkumisriskistä puhun asiallisesti, erityisesti silloin kun mökillä käydään rantasaunalla. Rantasaunalla on pieni aurinkopaneeli ja akku valoja varten 2017, puukiuas vaihdettiin 2015 ja lauteet uusittiin 2016; sähkökiuasta meillä ei ole, enkä sellaista ole kotiinkaan hankkimassa tämän kokeilun varjolla.
Jos epäilen häkää tai palovaaraa, en tee “vielä yhtä kokeilua”, vaan suljen tulentekoon liittyvät suunnitelmat ja luen pelastuslaitoksen ohjeen. Jos kysymys on saunasta ja terveydestä, ohjaan THL:n ohjeisiin tai terveyskeskukseen. Se ei ole saarnaa, se on minun tapa pitää mökkikirja ja kotilappu rehellisinä: päivämäärä, sää, mitä tehtiin, mikä toimi. Ja mikä ei toiminut. Erityisesti se viimeinen rivi on ollut minulle hyödyllisempi kuin mikään uusi hankinta.
Kysymyksiä energiansäästö -aiheesta
Mitkä energiansäästö vinkit toimivat sähkölämmityksessä talvella?
Minä pidän peruslämmön tasaisena, tarkistan ensin tiivisteet ja patterin edustan, ja muutan yhtä asiaa kerrallaan. Sähköjärjestelmään tai laitteen kytkentään en koske itse, vaan kutsun sähköalan ammattilaisen ja tarkistan viranomaisen ohjeen sekä oman kunnan rakennusjärjestyksen.
Voinko tehdä energiansäästö kotona kerrostalossa ilman taloyhtiön lupaa?
Oman huoneiston tiivisteiden tarkistus, tuuletustapa ja patterin edusta ovat minun arkeani, mutta ilmanvaihto, yhteiset säädöt ja laiteasennukset eivät. Kysyn taloyhtiöltä, luen <a href=”/koti/ilmalampopumppu-kerrostalo/”>lupa-asiat kerrostalon ilmalämpöpumpusta</a> ja tarkistan ohjeen viranomaiselta ennen mitään hankintaa.