Kasvimaa talvikuntoon – syystyöt kasvimaalla ja kukkapenkissä

Mitä ehdin vielä korjata, ennen kuin maa jäätyy?

Kasvimaa talvikuntoon alkaa minulla aina samasta: kävelen kaksi kohopenkkiä ja vanhan kasvimaan läpi kori kädessä, ja otan talteen sen mikä on vielä syötävää. Raparperin viimeiset varret jätän rauhaan, mutta yrtit, porkkanat ja pienet jääkaappiin mahtuvat satotähteet nostan ylös. Sitten vasta alan siivota. Jos aloitan siivoamisesta, löydän itseni myöhemmin kaivamasta hukkaan mennyttä porkkanaa mullan seasta, ja se on vähän sama kuin lähtisi kauppaan vasta kun ovi on jo lukossa.

Katson myös, missä kasvit ovat olleet. Merkkaan mökkikirjaan lyhyesti, mikä penkki antoi satoa ja mikä jäi kitukasvuiseksi. Se auttaa keväällä, kun mieli tekisi laittaa perunaa taas siihen samaan kohtaan, vaikka vaihtelu olisi järkevämpi. Perunan istutukseen palaan keväällä juuri näiden muistiinpanojen kanssa, en uuden innostuksen kanssa.

Komposti kuuluu tähän vaiheeseen, mutta sinne laitan vain terveet kasvinosat. Tautiset lehdet ja selvästi homeiset jätteet vien pois mökkipihan kompostikäymälän vierestä erilliseen käsittelyyn oman kunnan ohjeen mukaan. Muurahaiset ovat joskus ehtineet tehdä pesän penkin reunaan jo loppukesästä, joten tarkistan reunat samalla kertaa; muurahaisia pois pihalta olen opetellut katsomaan ennemmin kuin häätämään kiireellä.

Kaivanko syksyllä vai jätänkö maan rauhaan?

En kaiva mökillä syksyllä juuri muuta kuin sen, minkä sato nosti mukanaan. Kaksi kohopenkkiä ovat olleet minulle hyvä muistutus siitä, että maa pysyy paremmin paikallaan, kun sitä ei möyhennä joka vuosi uudestaan. Levitän pinnalle kypsää kompostia, lehtiä ja vähän ruohosilppua, ja jätän kerroksen routimisen alle. Keväällä se näyttää siltä, että joku olisi käynyt hiljaa peittelemässä penkkiä, ja se riittää minulle.

Jos sinun ensimmäisessä mökissäsi on tiukka, savinen maa, yleensä auttaa enemmän rakenne kuin lisää kääntämistä. Kaivamaton kasvimaa on minusta armollinen vaihtoehto syksyyn, jolloin selkä on jo muutenkin tehnyt polttopuuhommia. Kohopenkin reunus kannattaa samalla tarkistaa: painunut lauta tai irronnut kiinnitys on helpompi kiristää syysilmalla kuin loskaisena huhtikuuna.

Vuonna 2012 kun otin mökin vastuun, kuvittelin vielä, että syyskaivuu on kunnon mökkiläisen mittari. Käänsin kerran koko vanhan kasvimaan, nostin esiin juuria, kiviä ja yhden isoisän aikaisen naulan, ja keväällä maa oli minusta yhtä myöhässä kuin ennenkin. Sen jälkeen kirjasin vihkoon sanan “vähemmän” ja olen pitänyt siitä kiinni. Mökkikirja on tässä parempi neuvoja kuin muisti, joka aina kaunistelee omaa ahkeruuttaan.

Tiinan lista: mitä tarkistan ennen routaa

Rastita sitä mukaa kun teet – rastit jäävät muistiin tällä laitteella.

• Korjaan vielä syötävät juurekset ja yrtit, ennen kuin alan siivota penkkiä.
• Erotan terveet kasvinosat kompostiin ja vien tautiset jätteet oman kunnan ohjeen mukaisesti.
• Tarkistan kahden kohopenkin reunat, painuneet laudat ja irronneet kiinnitykset.
• Levitän lehti- ja kompostikerroksen kevyesti enkä tallaa sitä tiiviiksi.
• Leikkaan kukkapenkistä limaiset varret mutta jätän osan kuivista korsista pystyyn.
• Kerään omenapuun alta märät lehdet pois juurakon vierestä ja siirrän loput suojaksi.
• Kuivaan lapion, kuokan ja kastelukannun kuistilla ennen kamariin viemistä.
• Katson rengaskaivon kannen, juomavesikannut, laiturin köyden ja paljun tyhjennyksen.
• Kirjaan mökkikirjaan sään, tehdyt työt ja sen, mikä jäi kevääseen.

Työvaihe	Mitä teen	Huomioi
Korit	Kävelen kaksi kohopenkkiä ja vanhan kasvimaan	Otan talteen syötävän ennen siivousta
Kirja	Merkkaan satoantojen ja kitukasvun penkit	Perunan istutus palaa keväällä muistiinpanoihin
Komposti	Laitan vain terveet kasvinosat	Tautiset vien erilliseen käsittelyyn
Peite	Levitän kompostia, lehtiä, ruohosilppua	En kaiva enkä tallaa kerrosta
Reunat	Tarkistan kohopenkin, laatikon kulmat, laiturin kiinnitykset	Kiristän syysilmalla, tarkistan pohjan
Työkalut	Kerään kastelukannun, ruukun, korin	Jäätyessään halkeava pois penkin reunalta
Avaimet	Säädän peruslämmön, tarkistan liitännät	Sähkötöihin kutsun ammattilaisen

Miten kukkapenkki syksyllä laitetaan levolle siististi sotkematta?

Kukkapenkki talvikuntoon ei minulla tarkoita koko pihan ajelemista paljaaksi. Leikkaan lakastuneet, limaiset varret maan pintaan, mutta jätän osan siemenkodista ja kuivista korsista pystyyn, koska ne antavat talvella muotoa ja linnuille jotain katseltavaa. Vanhan omenapuun alta kerään pudonneet lehdet pois vain siitä, missä ne mätänevät tiukasti juurakkoa vasten; loput siirrän penkin suojaksi. Kukkapenkki syksyllä saa näyttää vähän eläneeltä, kunhan se ei näytä märältä kasalta.

Jaoin työn kahteen iltaan. Ensimmäisenä keräsin lehdet ja tarkistin, ettei kukkapenkin reunaan ole jäänyt kastelukannua, ruukkua tai muuta, mikä jäätyessään halkeaa. Toisena iltana levitin suojakerroksen ja painoin sen kevyesti kämmenellä, en tallannut. Mokani oli aikoinaan juuri tallaaminen: sain kerroksesta niin tiiviin, että keväällä vesi jäi sen päälle kuin terassille. Aloittelijan kasvimaa vähällä vaivalla on edelleen se ohje, johon palaan, kun alan taas innostua liian monesta vaiheesta.

Jos penkki on lavakauluksessa tai laatikossa, tarkistan vielä pohjan ja kulmat. Laatikkoviljely mökillä opetti minulle, että syksyllä kannattaa katsoa enemmän alaspäin kuin ylöspäin: märkä kulma paljastaa keväällä sen, minkä syyskuussa olisi voinut korjata yhdellä laudan kiristyksellä. En myöskään lisää lannoitetta “varmuuden vuoksi” ennen routaa, vaan annan maan olla. Oman kunnan rakennusjärjestys tai viranomaisen ohje on syytä tarkistaa, jos pihalle suunnittelee uusia rakenteita tai isompia reunuksia; pelkkä lehtikerros ei sellaista vaadi.

Entä kasvihuone, palju, laituri ja muut syysmuistot?

Minulla ei ole kasvihuonetta, enkä ole sellaista mökille hankkinut. Näin veljen Mikon kanssa naapurikylässä syksyllä pienen kasvihuoneen, jossa lämmitystä jatkettiin vielä myöhään, ja se näytti houkuttelevalta mutta myös työläältä. Päätin jo silloin, että minun mökkini syyskasvukausi päättyy avomaalla ja lasitetulla kuistilla, jossa kuivatan yrtit ja säilytän korin. Kasvihuoneen lämmityksestä olen siksi lukenut enemmän muiden kokemuksina kuin omana puuhana, enkä väitä omistavani sellaista.

Puulämmitteinen palju, puulaituri ja kelluva osa tulevat samaan syyslistaan, vaikkeivät ne kasvimaa ole. Tarkistan laiturin kiinnitykset ja veneen köyden ennen kuin järvi alkaa jäähtyä, ja tyhjennän paljun vedestä ohjeen mukaan. Jari auttaa raskaissa töissä, ja minä pidän kirjaa siitä, mikä toimi.

Sähköasioissa en räplää itse: rantasaunan pienen aurinkopaneelin ja akun valoja varten tarkistan vain, että liitännät näyttävät kuivilta, ja jos jokin epäilyttää, kutsun sähköalan ammattilaisen. Tuvan ilmalämpöpumpun peruslämmön säädän ohjeen mukaan, mutta sähkötöihin en koske.

Tulentekoon ja lämmitykseen liittyvät asiat käyn läpi myös siksi, että syksyllä poltan puuta kevyessä takassa ja vanhassa puuliedessä useammin kuin heinäkuussa. Nuohouksesta, häkävaroituksesta ja tulentekokielloista katson pelastuslaitoksen ja Tukesin ohjeet, en omia muistikuvia. Jäälle en lähde vielä syyskuussa edes ajatuksissa; Ilmatieteen laitoksen ohje on se, johon talvella tukeudun. Hukkumisriskikin on syksyllä läsnä, kun laituri on märkä ja ilta hämärtyy nopeammin kuin muistaa.

Missä järjestyksessä minä suljen pihan?

Minun järjestykseni on: korit, kirja, komposti, peite, reunat, työkalut, avaimet. Se kuulostaa liian siistiltä paperilla, mutta mökillä se tarkoittaa, että kävelen saman lenkin kolme kertaa ja unohdan joka kerralla jotain. Ensimmäisellä kierroksella keskityn satoon, toisella kasvijätteisiin ja kolmannella siihen, mikä jää ulos talveksi. Lapio, kuokka ja kastelukannu kuivataan tuvan kuistilla ennen kuin vien ne kamariin; märkä lapiokin on keväällä yhtä iloinen yllätys kuin unohtunut kurkku.

Viimeisenä katson huussin ja kompostikäymälän ympäryksen, rengaskaivon kannen ja sen, ettei juomavesikannu jää pihalle. Juomaveden kannan kotoa, joten syysviikolla muistan laskea kannut takaisin autoon eikä jättää niitä terassille odottamaan “seuraavaa kertaa”. Terassi on Jarin kanssa tehty ja siinä on hyvä seistä vielä syyskuussa, mutta lehtikasa sen nurkassa ei ole talvisäilytystä vaan kevään ensimmäinen työ, jonka olen itse itselleni järjestänyt.

Vuoroviikot Mikon kanssa päättyvät heinäkuuhun, joten syystyöt ovat minulla usein omalla vastuulla. Se sopii minulle: saan kirjoittaa vihkoon myös ne kohdat, joissa meni pieleen. Keväällä luen ne ennen kuin alan suunnitella uutta, ja yleensä naurahdan samalla. Ensimmäisen mökin ostajalle sanoisin tämän: älä yritä saada pihaa valmiiksi yhdessä viikonlopussa. Anna sen jäädä vähän keskeneräiseksi, mutta kirjaa ylös, mitä jäi. Se on talvikuntoon laittamisen käytännöllisin puoli.

Kysymyksiä kasvimaa talvikuntoon -aiheesta

Pitääkö kasvimaa talvikuntoon kääntää vai riittääkö pelkkä kate?

Minulla riittää kate, koska kaksi kohopenkkiä ja vanha kasvimaa ovat pysyneet paremmin kasassa ilman syyskaivuuta. Yleensä kannattaa katsoa oma maalaji ja tarkistaa oman kunnan tai viranomaisen ohje, jos teet isompia rakenteita. Kirjaan keväällä vihkosta, miltä maa näytti, ja muutan suunnitelmaa sen mukaan.

Leikkaanko kukkapenkin kokonaan vai saako kukkapenkki syksyllä jäädä korsille?

Minä leikkaan vain limaiset ja maahan painuneet varret, kuivat kodat saavat jäädä. Liian paljas penkki on talvella minusta sekä ikävä että alttiimpi märälle lehtikasalle. Jos epäilen kasvitautia, vien osat pois enkä laita niitä kompostiin; tarkemmissa kasvinsuojeluohjeissa tukeudun viranomaisen ohjeeseen.