Kaivon desinfiointi – vetyperoksidi vai kloori

Milloin kaivon desinfiointi on edes tarpeen?

Kaivon desinfiointi pyörii mielessäni aina keväällä, kun pihaan ajaa ensimmäisen kerran ja rengaskaivon kansi narahtaa auki. Minulle opetettiin, että ensin katsotaan ja haistellaan, sitten vasta mietitään ainetta. Jos vesi on kirkasta, hajutonta ja maistuu samalta kuin syksyllä, pelkkä käyttö ja tuuletus usein riittää. Meillä vesi on kesävettä pesuun ja siivoukseen, juomavesi kannetaan kotoa, joten kynnys läträtä aineiden kanssa on minulla korkea.

Toinen tilanne on se, kun kaivoon on päässyt pintavettä, lehtiä, hiiri tai sammakko, tai kaivo on seisonut pitkään käyttämättömänä. Silloin pelkkä odottelu ei auta. Silloin minä tyhjennän, harjaan ja huuhtelen ensin, ja vasta sen jälkeen pohdin, tarvitaanko desinfiointia ollenkaan. Opin tämän kantapään kautta, kun yritin kerran oikaista pesun ohi. Lopputulos oli samea vesi ja uusintakierros. Nykyään teen mekaanisen kaivon puhdistuksen tyhjentämällä ja pesemällä itse aina ensin, se on minun järjestykseni.

Jos epäilet, että vedessä on terveydelle haitallista, älä arvaile. Minä en anna tässä mitään terveysneuvoja, vaan ohjaan sinut THL:n ohjeisiin tai omaan terveyskeskukseen ja kunnan ympäristöterveyteen. He neuvovat, milloin vesi kannattaa tutkituttaa ja mitä sitten tehdään.

Pitääkö kaivo pestä ennen kuin sinne kaataa mitään?

Minun vastaukseni on kyllä, aina. Desinfiointiaine ei korvaa harjaa ja lapiota. Meidän rengaskaivossa on betonia ja pohjalla soraa, ja talven jälkeen renkaisiin kertyy limaa ja roskaa. Jari ja minä nostamme kannen, katsomme taskulampulla, poistamme lehdet haavilla ja pumppaamme vettä pois niin pitkälle kuin järkevästi pystymme. Sitten harjaan renkaat juuriharjalla ylhäältä alaspäin ja huuhtelen seinät puhtaalla vedellä.

Vasta kun irtolika on poissa, aineella on mahdollisuus vaikuttaa. Jos kaadat ainetta likaisen veden sekaan, se kuluu lian kanssa taisteluun eikä tee sitä, mitä toivoisit. Minä tein kerran niin päin, että kaadoin ja vasta sitten harjasin, ja sain tehdä koko homman kahteen kertaan. Nyt pesu ensin, aine vasta sitten jos vielä tarvitaan.

Tässä kohtaa kannattaa samalla katsoa kaivon ympäristö. Onko kansi tiivis, tuleeko pintavesi kaivoon, onko kaivon suojakatos kunnossa kaivon päällä ja onko maa kaivon ympärillä kallistettu poispäin. Minulla syy sameuteen on yleensä ollut rikkinäinen tiivistys tai kevätsulamisvesi, ei se, että aine olisi ollut väärä.

Tilanne / vaihtoehto	Mitä teen	Huomioi
Vesi kirkasta, hajutonta, maistuu samalta	Käyttö ja tuuletus usein riittää	Kynnys aineille on minulla korkea
Pintavettä, lehtiä, hiiri tai sammakko	Tyhjennän, harjaan, huuhtelen ensin	Pohdin desinfiointia vasta sen jälkeen
Pitkään käyttämättömänä seisonut kaivo	Mekaaninen puhdistus aina ensin	Pesun ohi yrittäminen toi uusintakierroksen
Epäily terveydelle haitallisesta vedestä	Ohjaan THL:n ohjeisiin tai terveyskeskukseen	Myös kunnan ympäristöterveyteen
Vetyperoksidi	Puhdistettuun kaivoon ohjeen mukainen määrä	Huuhtelu vei aikaa ja monta pumppauskierrosta
Kloori	Pesu, aine, vaikutusaika, tyhjennys, huuhtelu	Selvä likaantuminen; haju vaatii huolellisuutta
Tabletti	Luen mihin valmiste on tarkoitettu	Ei poista limaa eikä korjaa rakenteita
Kansi, katos, kallistus	Katson kaivon ympäristön samalla	Syy sameuteen oli tiivistys tai sulamisvesi

Miten vetyperoksidi toimii kaivon puhdistuksessa?

Vetyperoksidi kaivon puhdistuksessa kiinnosti minua, koska se hajoaa vedeksi ja hapeksi eikä jätä samanlaista hajua kuin kloori. Ajattelin sitä hellävaraisempana vaihtoehtona meidän kesävesikaivolle, jossa vesi menee pesuun ja kasteluun. Kun kyselin veljeltäni Mikolta ja naapureilta, moni oli kokeillut sitä juuri hajun takia. Vesi kuohuu ja poreilee, kun aine vaikuttaa, ja se näyttää tehokkaalta.

Käytännössä homma menee yleensä niin, että puhdistettuun kaivoon lisätään ohjeen mukainen määrä ainetta, vesi sekoitetaan, annetaan vaikuttaa ohjeen mukainen aika ja sitten kaivo tyhjennetään ja huuhdellaan useaan kertaan, kunnes haju ja maku ovat poissa. Minä en anna tähän mitään tarkkaa annostusta tai vaikutusaikaa, koska valmisteet ovat erilaisia ja kaivot erikokoisia. Lue aina oman valmisteen ohje ja kunnan tai viranomaisen ohje, älä arvaa.

Mokani oli se, että luulin vetyperoksidin olevan täysin harmiton ja huuhtelun nopea. Ei ollut. Huuhteluun meni meillä aikaa ja vettä piti pumpata pois monta kierrosta. Opin myös, että aine on väkevöitynä hapettavaa ja sitä käsitellään suojavarustein ja ohjeen mukaan. Säilytän aineet aina lasten ulottumattomissa ja erillään muista mökkikemikaaleista.

Tiinan lista: tarkista nämä ennen kuin kaadat kaivoon mitään

Rastita sitä mukaa kun teet – rastit jäävät muistiin tällä laitteella.

• Katso vesi taskulampulla: kirkkaus, roskat, limaisuus renkaissa ja mahdollinen haju.
• Tarkista kansi, tiivisteet ja ympäristön kallistukset, ettei pintavesi valu kaivoon.
• Pese kaivo ensin: poista roskat, tyhjennä, harjaa renkaat ja huuhtele.
• Päätä veden käyttö: juomaveden kanssa kysy neuvoa THL:n ohjeesta tai terveyskeskuksesta.
• Lue aineen oma ohje tarkasti: käyttötarkoitus, annostus, vaikutusaika ja huuhtelu.
• Suojaa silmät ja iho, älä sekoita aineita, pidä lapset ja lemmikit poissa kaivolta.
• Huuhteluvedet maalle kauas rannasta, ei suoraan järveen eikä kasvimaalle.
• Kirjaa ylös mitä teit ja miltä vesi näytti, jotta ensi keväänä muistat.

Milloin kaivon desinfiointi kloorilla on parempi vaihtoehto?

Kaivon desinfiointi kloorilla on se perinteinen tapa, josta isoisänikin puhui. Kloori on voimakas ja tuttu aine, ja sitä käytetään yleisesti talousveden käsittelyssä, kun halutaan varma teho. Jos kaivossa on ollut selvä likaantuminen, esimerkiksi pintavettä tai eläin, moni viranomainen ja ammattilainen ohjaa juuri klooripohjaiseen käsittelyyn. Minä ymmärrän sen, vaikka itse vierastan kloorin hajua ja makua.

Kloorin kanssa järjestys on sama kuin edellä: pesu ensin, sitten aine ohjeen mukaan, vaikutusaika, tyhjennys ja runsas huuhtelu. Tyypillisesti vettä juoksutetaan ja kaivoa tyhjennetään, kunnes kloorin haju häviää. Meidän mökillä se tarkoittaisi paljon pumppaamista, ja siksi minä mietin aina, onko urakka sen arvoinen kesävedelle. Juomaveden kanssa en leikkisi ollenkaan itse, vaan pyytäisin neuvoa ympäristöterveydestä.

Kloorin huono puoli minun nenääni on juuri haju ja se, että huuhtelu pitää tehdä huolella. Hyvä puoli on se, että ohjeita on paljon ja aine on helppo ymmärtää. Jos päädyt klooriin, tuuleta, suojaa silmät ja iho, älä sekoita aineita keskenään ja pidä huoli, ettei käsiteltyä vettä mene sellaisenaan kasvimaalle tai järveen. Minä pumppaan huuhteluvedet maalle kauas rannasta imeytettäväksi.

Entä kaivon puhdistus tabletti – riittääkö se?

Kaivon puhdistus tabletti kuulostaa helpolta, ja minäkin sorruin kerran ajattelemaan, että heitän tabletin kaivoon ja asia on sillä hoidettu. Meidän kauppiaan hyllyssä oli pieni purkki, ja mietin sitä mökkimatkalla. Jari ja minä totesimme kotona, että tabletti voi sopia pienen vesimäärän, esimerkiksi säiliön tai retkiveden käsittelyyn ohjeen mukaan, mutta meidän rengaskaivo on siihen aivan liian iso ja likainen keväällä.

Tabletti ei poista limaa renkaista eikä korjaa sitä, että kaivoon valuu pintavettä. Jos syy on rakenteissa, tabletti on kuin laastari. Minulle rehellisempi tapa oli korjata kansi, siivota ympäristö ja pestä kaivo. Vasta sen jälkeen mietin, tarvitaanko desinfiointiainetta ollenkaan. Joskus pelkkä pesu ja käytön aloittaminen riittää kesävedelle.

Jos harkitset tablettia, lue mihin valmiste on tarkoitettu ja noudata ohjetta. Älä käytä juomaveteen mitään ainetta omin päin, jos epäilet likaantumista. Silloin ohjaan sinut hakemaan ohjeen THL:ltä tai terveyskeskuksesta. Minä kannan juomaveden kotoa juuri siksi, ettei minun tarvitse arpoa tätä joka kevät.

Mistä tiedän että kaivo on taas käyttövalmis?

Minun mittarini on yksinkertainen: vesi on kirkasta, hajutonta ja maistuu neutraalilta, ja kaivon rakenteet ovat kunnossa. Käsittelyn jälkeen huuhtelen niin kauan, etten haista tai maista ainetta lainkaan. Meillä se tarkoitti useampaa tyhjennyskertaa ja sitä, että kaivon pumppu sai tehdä töitä käsipumpun rinnalla oikein urakalla. Kirjaan mökkikirjaan ylös, mitä tein, missä järjestyksessä ja miltä vesi näytti ja tuoksui.

Jos vesi on tarkoitettu juotavaksi, aistinvarainen arvio ei riitä. Silloin vesi tutkitutetaan laboratoriossa vasta huuhtelun jälkeen ja odotetaan tulosta ennen juomista. Minä en ota kantaa tulosten tulkintaan, siihen on kunnan ohjeet ja ammattilaiset. Meillä ratkaisu on ollut helppo, koska kaivovesi on vain pesuvettä.

Pitkällä aikavälillä tärkeintä on estää uusi likaantuminen. Minä tarkistan keväisin kannen tiiviyden, lukituksen, tuuletuksen ja sen, ettei pintavesi pääse kaivoon. Kun kaivo on alun perin tehty hyvin, homma helpottuu vuosi vuodelta. Meidän isoisän kaivosta ja sen paikasta kertoo se, miten kaivon paikka ja kaivaminen vaikuttavat veden laatuun vielä vuosikymmenten jälkeen.

Kysymyksiä kaivon desinfiointi -aiheesta

Pitääkö rengaskaivo desinfioida joka kevät?

Minun kokemuksellani ei, jos vesi on kirkasta ja hajutonta ja kaivo on tiivis. Pesu ja käytön aloittaminen riittää usein kesävedelle, juomaveden kanssa noudata viranomaisen ohjetta.

Kumpi on parempi, vetyperoksidi vai kloori?

Minulle vetyperoksidi tuntui hajuttomammalta ja kloori perinteisen varmalta. Valinta riippuu likaantumisen syystä ja valmisteen ohjeesta, mekaaninen pesu tehdään aina ensin.

Voinko juoda kaivovettä heti desinfioinnin ja huuhtelun jälkeen?

Minä en ota siihen kantaa. Jos vesi on juomavettä, tutkituta se laboratoriossa ja kysy neuvoa THL:n ohjeista tai terveyskeskuksesta ennen juomista.