Terassin öljyäminen epäonnistui – tahmea tai laikukas pinta korjaukseen
Tiina HakulinenPäivitetty
Lyhyesti
Kun terassin öljyäminen epäonnistui, minä lopetin uuden öljyn lisäämisen, odotin kuivaa säätä ja otin tahmean pinnan käsittelyyn vähitellen: ensin irtolika ja siitepöly, sitten kevyt pesu, harjaus ja vasta lopuksi ohut korjauskerros. Laikukkuus ei yleensä parane sillä, että sitä yrittää peittää samalla tukulla öljyä.
Mitä teen heti, kun pinta on vielä tahmea?
Kun terassin öljyäminen epäonnistui, minä ensin lopetan. Se on yllättävän vaikeaa, kun ämpäri on vielä kädessä ja aurinko paistaa kuistin kulmalle niin kauniisti, että sitä luulee kuivumiseksi. Meidän mökillä terassi rakennettiin Jarin kanssa 2016, ja minä olen sen jälkeen oppinut, että liian paksu kerros ei kuivu sillä, että sitä tuijotan.
Jätän kulkemisen pois, nostan matot ja ruukut syrjään, peitän vain sen verran kuin sade vaatii ja annan ilman käydä rimojen välissä. Jos päivä on kostea tai ilta laskee kylmäksi järven päälle, odotan seuraavaan kuivaan aamuun ennen kuin teen mitään muuta.
Sitten katson, missä tahmeus on. Usein se on laudan päällä olevassa liikajäämässä, ei koko terassissa. Minä kokeilen pientä kohtaa kuivalla, puhtaalla rievulla: jos väriä ja öljyä lähtee, pinta on vielä auki. Sillä en vielä hiero koko terassia, vaan otan vain sen pienen alueen ja teen siitä mallipalan.
Olen ennenkin innostunut ja hangannut koko läntin yhdellä rätillä, jolloin sain aikaan uuden, kauniisti kiiltävän laikun. Se näytti siltä, että mökki olisi saanut tahmean solmion.
Välineistä puhun tarkemmin lastan, telan ja ruiskun valinnasta, mutta korjauksessa minulle on riittänyt pieni lasta, pehmeä harja ja riepuja. Ruiskua en tähän hommaan kaipaa, koska tahmea pinta kaipaa vähemmän ainetta, ei enemmän sumua. Sähköön liittyvät työt jätän aina sähköalan ammattilaiselle; meillä verkkosähkö tuli 1985 ja rantasaunalla on vain pieni aurinkopaneeli ja akku valoja varten 2017, enkä riko sähköjä terassihuoltona.
Tulentekoon ja tuhkaan liittyvissä asioissa tarkistan aina pelastuslaitoksen ohjeen ja voimassa olevan metsäpalovaroituksen Ilmatieteen laitokselta.
Mistä laikukkuus tulee, ja miten sen kanssa etenen?
Minä jaan laikukkuuden kolmeen kasaan: liian paksu öljy, eri tavalla imevä puu ja pinnalla ollut lika. Ensimmäinen on oma mokani, toinen on puun luonto ja kolmas on yleensä siitepölyä, hiekkaa tai edellisen saunaviikon jälkiä. Kun terassi on tehty rimasta, myös rimojen välit ja reunat imevät eri tahtiin. Olen huomannut tämän erityisesti siinä kohdassa, mihin soutuveneen köysi on jättänyt varjon ja mihin reunat ja helmalaudat saavat enemmän sadetta.
Teen korjauksen rauhassa järjestyksessä: kuiva harjaus, pieni pesu vain likaisimmista kohdista, huuhtelu, kuivuminen, sitten hyvin ohut öljy laikun reunoille ja vasta keskelle. En yritä saada koko terassia saman näköiseksi yhdellä illalla. Minusta se on vähän sama kuin tapetointi kotona Jyväskylässä: jos yhden sauman kohdalla pani liikaa liimaa, sitä ei korjata maalaamalla koko seinää uudelleen.
Me olemme Jarin kanssa tehneet kotona maalauksen, tapetoinnin ja laminaatin itse, ja isommat työt olemme jättäneet ammattilaisille; sama järki pätee mökillä.
Jos pohdin, olisiko maali sittenkin helpompi, luen omat muistini maalin ja öljyn valinnasta. Meillä öljy on pysynyt valintana, koska haluan nähdä puun ja hioa yksittäisen laudan ilman että koko pinta alkaa hilseillä. Uuden terassin kanssa taas katson eri tavalla, ja siitä on erillinen uuden terassin käsittelyn muistilista. Puu ei ole samanlainen heti rakentamisen jälkeen kuin muutaman kesän jälkeen, ja minä olen oppinut sen kantapään kautta, ei seinälle kirjoitettuna.
Tiinan lista: mitä tarkistan ennen uutta öljyä
Rastita sitä mukaa kun teet – rastit jäävät muistiin tällä laitteella.
| Tilanne | Mitä teen | Huomioi |
|---|---|---|
| Pinta vielä tahmea | Lopetan, nostan matot ja ruukut | Aurinko ei ole kuivumisen merkki |
| Kostea päivä tai kylmä ilta | Odotan seuraavaan kuivaan aamuun | Peitän vain sateen vaatiman alan |
| Tahmeus laudan päällä | Kokeilen pientä kohtaa kuivalla rievulla | Teen mallipalan, en hiero koko terassia |
| Laikukkuus | Kuiva harjaus, pesu, huuhtelu, kuivuminen | Ohut öljy reunoille, vasta keskelle |
| Siitepölyä pinnalla | Odotan pölyämisen loppua, harjaan kuivana | Katson kuistin lasin, laiturin, veneen penkin |
| Niljakas laikku sateen jälkeen | Pesen ja annan kuivua ensin | En ala heti öljytä |
| Epäilen sientä | Erotan kosteuslaikun, kasvuston ja roskan jäljen | Vesi, pehmeä harja, kärsivällisyys |
| Rimojen välit märkinä | Annan ilman käydä rimojen välissä | Katson rakenteen ennen öljyn syyttämistä |
Entä terassin öljyäminen siitepöly – voiko sen vain öljytä päälle?
En öljyä siitepölyn päälle. Minä odotan tuulen tai sateen lopettavan pölyämisen, harjaan terassin kuivana ja vasta sitten katson, onko öljyä tarpeen lisätä. Keski-Suomessa se keltainen huntu tulee usein juuri silloin, kun mökkikirjaan olisi kiva kirjoittaa “sää: aurinkoinen, työ: terassi”. Olen tehnyt niin kerran, ja sain pölystä pieniä rakeita kiinni öljyyn. Ne eivät lähteneet seuraavalla sateella, vaan piti ottaa harja ja riepu uudestaan käteen.
Minun sääntöni on tylsä mutta toimiva: katson myös kuistin lasia, laituria ja soutuveneen penkkiä. Jos ne ovat keltaisena, terassikaan ei ole puhdas. Öljyämisen lämpötilaan, säähän ja kuivumisaikaan palaan aina oman öljyämisen muistini kautta, ja tarkistan yleiset ohjeet viranomaisen sääpalvelusta sekä oman kunnan rakennusjärjestyksestä, jos homma laajenee rakenteisiin. Yleensä kuiva, tuuleton ja ei liian kuuma hetki on minulle parempi kuin kiireinen hellepäivä. Kiire on mökkihuollossa se kalliimpi ainesosa.
Siitepöly ei myöskään ole sama asia kuin sieni, vaikka molemmat näkyvät laikkuina. Pöly lähtee harjalla, sieni ei. Jos pinta tuntuu niljakkaalta sateen jälkeen tai laikku leviää varjoisassa nurkassa, minä en ala heti öljytä, vaan pesen ja annan kuivua ensin. Mökillä ei ole juoksevaa vettä sisällä, joten vesi kannetaan rengaskaivosta ja juomavesi tulee kotoa; se pitää öljyämishommankin sopivan pienenä. En myöskään kaada pesuvesiä rantaan, vaan pidän työn poissa järven reunasta.
Mitä teen, kun epäilen terassin öljyäminen sieni -ongelmaa?
Kun epäilen sientä, minä ensin erotan kolme asiaa: tumma kosteuslaikku, vihertävä pintakasvusto ja ihan tavallinen mustikkametsän roskan jättämä jälki. Meidän terassin takana on mustikkametsä, ja sinne päin oleva reuna on aina hitaampi kuivumaan. Otin kerran vanhan kohopenkin vierestä tipahtaneen lehden pois, pesin laudan, annoin olla auki ilmaa vasten ja vasta seuraavalla viikolla tein ohuen korjauksen. Sillä säästyin siltä, että olisin öljynnyt märän kohdan umpeen.
Pesussa minä käytän vain vettä, pehmeää harjaa ja kärsivällisyyttä. En hinkkaa niin, että puun syy nousee karvalle, enkä sekoita mitään “tehokasta” mökkikonstia, jonka naapuri keksi saunalla. Jos kasvusto palaa tai leviää, kysyn neuvoa ammattilaiselta ja tarkistan viranomaisen ohjeen; minä en anna täällä lääketieteellisiä eikä kemiallisia reseptejä.
Punkkien, ihon ärtymisen tai saunaan liittyvien terveyskysymysten kohdalla ohjaan aina THL:n ohjeisiin tai terveyskeskukseen. Arki jää taakse, mökkikirjaan kirjoitan vain sään ja sen, mikä toimi.
Rakennekin kannattaa katsoa ennen kuin syyttää öljyä. Jos rimojen väliin jää märkää roskaa tai ilma ei pääse alapuolelta liikkumaan, sama laikku tulee takaisin vaikka öljyäisi kolme kertaa. Minä tarkistan terassin alaosan rimoituksen samalla, kun olen muutenkin polvillaan. Se on vähän niin kuin huussin ja kompostikäymälän kanssa 2018: pintaa voi siistiä, mutta jos ilmanvaihto on pielessä, homma ei pysy siistinä.
Lehtikuusesta olen kirjoittanut erikseen omia kokemuksiani mökillä, ja niissäkin päädyn samaan: puu saa kuivua ennen kuin se saa uutta pintaa.
Milloin uskallan taas kävellä terassilla ja viedä tuolit takaisin?
Minä odotan pidempään kuin tekee mieli. Kun korjauskerros on ohut, kokeilen aamulla ja illalla samaa kohtaa puhtaalla rievulla: jos ei tartu, uskallan tuoda yhden tuolin, en vielä koko kuistin kalustoa. Meillä lasitettu kuisti on se paikka, jonne kaikki tavara muutenkin pyrkii kerääntymään, joten terassi saa olla rauhassa vielä yhden kahvittelun verran. Jari kantaa raskaammat laatikot, minä lähden siitä, mikä on kevyt ja helppo siirtää pois taas jos sade yllättää.
Kirjaan mökkikirjaan päivämäärän, sään, mitä tein ja mikä toimi. Se vihko on ollut minulla vuodesta 2012, ja se on paljon armollisempi kuin muisti: ensi kesänä en taas ihmettele, miksi reunalaudan pää on kiiltävämpi kuin keskiosa. Vuoroviikot Mikon kanssa heinäkuussa tuovat oman lisänsä, sillä veli ehtii kävellä terassin poikki juuri silloin kun minä olin sanonut “vasta huomenna”. Siitä ei tule riitaa, mutta siitä tulee uusi rivi vihkoon.
Jos joudun miettimään liukkautta, jäätä, paljuun liittyvää vettä tai laiturin kulkemista, tarkistan viranomaisen ohjeen: jäällä liikkumisesta Ilmatieteen laitokselta, sähköasioissa Tukesilta ja palo- sekä hukkumisriskeistä pelastuslaitokselta. Meillä pieni puulämmitteinen palju on ollut 2021 ja puulaituri kelluvine osineen 2020, joten vettä ja märkää puuta riittää muutenkin. En tee öljyämistä samana päivänä paljun lämmityksen kanssa, vaikka kesäilta houkuttaisi. Yksi moka per viikko riittää, sanoo keskisuomalainen järki ja minun mökkikirjani.
Kysymyksiä terassin öljyäminen epäonnistui -aiheesta
Voiko tahmean terassin öljyn vain pyyhkiä pois ja öljytä uudestaan samana päivänä?
Minä en tee niin. Pyyhin pienen kohdan, annan kuivua ja kokeilen seuraavana aamuna uudestaan; vasta sitten päätän, tarvitseeko koko lauta ohutta korjausta. Jos sää on kostea, odotan pidempään ja tarkistan <a href=”/mokki/terassin-oljyaminen/”>sään ja kuivumisajan muistini</a>.
Onko terassin öljyäminen sieni sama asia kuin siitepölylaikku?
Ei minun mökilläni. Siitepöly lähti kuivalla harjalla, mutta varjoisan metsänreunan niljakas laikku piti pestä ja kuivattaa ennen öljyä. Jos en ole varma, jätän öljyn ämpäriin, katson <a href=”/mokki/terassin-rimoitus/”>rimoituksen ja ilman liikkumisen</a> sekä kysyn tarvittaessa ammattilaiselta.