Lavakaulus kasvihuone – minikasvihuone lavakauluksen päälle
Lyhyesti
lavakaulus kasvihuone on minun mielestäni näppärin tapa aloittaa keväällä: yksi tai kaksi kaulusta, multa sisään ja läpinäkyvä kansi päälle. Minä esikasvatan siinä salaattia ja yrttejä ennen kuin uskallan viedä mitään avomaalle.
Miten lavakauluksen päälle saa yksinkertaisen minikasvihuoneen?
lavakaulus kasvihuone syntyi minulla ihan tarpeesta, kun keväällä sormet syyhysivät multaan mutta maa oli vielä kylmä ja märkä. Minä laitoin yhden lavakauluksen tasaiselle paikalle kasvimaan reunaan, vuorasin pohjan sanomalehdellä ja täytin sen mullalla. Päälle viritin yksinkertaisen kannen, ensin ihan vain vanhan ikkunanpokan jämät ja myöhemmin kirkkaan muovilevyn rimakehikossa, niin että se oli helppo nostaa pois.
Minä en rakentanut mitään korkeaa tornia, sillä kahdella kauluksella päällekkäin tila riitti salaatille ja yrteille oikein hyvin. Kannen alle laitoin aluksi pari keppiä poikittain, etteivät taimet painaneet muovia vasten. Ensimmäisellä kerralla tein sen mokan, että ruuvasin saranat vähän vinoon ja kansi kantoi toisesta kulmasta. Jari ja minä suoristimme sen ja sen jälkeen kansi on noussut ja laskenut nätisti yhdellä kädellä.
Jos mietit isompaa lasista huonetta, minä kurkkaisin ensin ajatuksia kierrätetty kasvihuone itse, sillä minä päädyin itse tähän pieneen malliin juuri siksi, etten halunnut isoa rakennusta pihaan.
Mihin paikkaan lavakaulus kannattaa nostaa?
Minä opin paikan merkityksen kantapään kautta, kun nostin ensimmäisen kaulukseni vähän liian varjoon omenapuun taakse. Taimet venyivät valoa kohti kuin uteliaat kurjet ja kasvu oli hidasta. Siirsin kauluksen aurinkoisemmalle reunalle, missä aamuaurinko lämmittää kannen nopeasti mutta iltapäivällä on vähän suojaa tuulelta. Se muutos näkyi heti.
Minä tarkistan paikan aina näin keväällä:
- valitsen tasaisen kohdan, ettei kansi keiku eikä vesi karkaa toiselle laidalle
- katson, ettei sulamisvesi lillu kauluksen alla, tarvittaessa laitan alle oksia ja harvennusrisuja ilmavaksi patjaksi
- jätän ympärille kävelytilaa, jotta kantta voi nostaa joka puolelta
- vähän tuulensuojaa on hyvästä, mutta en vie ihan seinän viereen, missä räystäiltä valuu vettä niskaan
Minulla kaulus on lähellä kasvimaata, joten multa ja kastelukannu kulkevat lyhyen matkan. Samalla tavalla minä mietin paikkaa kuin laatikkoviljely mökillä, aurinko ensin ja käytännöllisyys heti perässä.
| Kansi | Sopii kun | Huomioi |
|---|---|---|
| Kirkas muovi puurimoilla | Kevyt ja halpa aloitus | Painettiin laudoilla ja kivillä tuulella |
| Vanha ikkuna | Tuulella, kun kaipaat tukevuutta | Liian kömpelö nostella yksin |
| Ikkunanpokan jämät | Ensimmäinen yksinkertainen kansi | Myöhemmin vaihtui muovilevyyn rimakehikossa |
| Matala harjakattoinen kehikko | Korkeammalle taimelle ja tuuletukselle | Päädyt aukeavat; vesi valuu pois |
| Kirkas levy rimakehikossa | Helppo nostaa pois yhdellä kädellä | Saranat vinosti veivät kantamaan kulmasta |
| Valmis korkea kupu | Ei minun valintani | Itse kyhätty riitti |
Mitä kansia minä kokeilin kasvihuone lavakauluksen päälle?
Minä olen kokeillut kolmea mallia, koska halusin nähdä mikä toimii minun käsilläni ja minun tuulissani. Ensimmäinen oli kirkas muovi puurimojen päällä, kevyt ja halpa tehdä. Se lämmitti hyvin, mutta kovassa tuulessa se piti painaa laudoilla ja kivillä, muuten se olisi lähtenyt naapurin mustikkametsään.
Toinen kokeilu oli vanha ikkuna suoraan kauluksen päällä. Painava, tukeva ja lämmin, mutta minun makuuni liian kömpelö nostella yksin. Kolmas ja minulle sopivin on matala harjakattoinen kehikko, jonka päällä on kirkas levy ja päädyt aukeavat tuuletusta varten. Sen alle mahtuu vähän korkeampikin taimi, vesi valuu pois eikä kansi kerää lätäkköä keskelle.
Minä en hankkinut valmista korkeaa kupua, kun tämä itse kyhätty riitti. Jos haaveilet isommasta tomaattikatoksesta terassilla, minä lukisin vertailuksi tomaatit ja yrtit terassilla, siitä sain itsekin idean tuuletusrakoon.
Tiinan lista: lavakauluksen minikasvihuone kuntoon
Rastita sitä mukaa kun teet – rastit jäävät muistiin tällä laitteella.
Miten kastelen ja tuuletan pientä tilaa?
Minä kastelen lavakauluksen kannen alla varovasti ja useammin vähän kuin harvoin paljon. Pieni tila kuivuu aurinkoisena päivänä yllättävän nopeasti, mutta taimet eivät tykkää lillua märässä. Kokeilen multaa sormella parin sentin syvyydestä, ja jos se tuntuu kuivalta, annan haaleaa vettä kannulla suoraan juurelle enkä lehdistölle.
Tuuletus on minulla se juttu, jonka unohdin aluksi tyystin. Suljin kannen tiiviisti aamulla, lähdin mustikkametsän reunaan haravoimaan ja palasin hikiseen ja nuupottavaan laatikkoon. Nyt raotan kantta aina kun päivälämpö nousee, ensin pari senttiä ja helteellä enemmän. Yöksi suljen, jos hallaa on luvassa. Pidän pientä puukapulaa kauluksen reunalla kiilana, niin rako pysyy samana eikä kansi läpsähdä kiinni tuulessa.
Minä kirjaan vihkoon, millä raolla taimet voivat parhaiten, sillä muisti pettää keväisin. Sama maltillinen lämmön kanssa pelaaminen pätee isommassakin mittakaavassa, mistä löysin vinkkejä lisää kasvukautta keväällä ja syksyllä.
Mitä teen kylminä öinä ja kovalla tuulella?
Minä seuraan keväällä säätä kuin haukka, sillä yksi kylmä yö voi viedä viikon etumatkan. Kun hallaa luvataan, levitän kannen päälle vanhan peiton tai pari säkkikangasta ja otan ne aamulla pois, ettei valo jää peittoon. Sisälle laitan joskus vesipulloja päivällä lämpenemään, ne luovuttavat yöllä vähän lämpöä takaisin. En lämmitä mitään sähköllä tässä virityksessä, ihan tavallinen varovaisuus riittää minulle.
Tuulta minä pelkään enemmän kuin kylmää. Minun kevyt kansi on karannut kerran terassin suuntaan, onneksi ei mennyt rikki. Sen jälkeen olen sitonut kannen narulla kaulukseen ja laittanut päälle painoksi laudan. Tarkistan myös, ettei kaulus ole ihan vetisessä montussa, sillä tuuli ja märkä multa yhdessä kallistavat koko hökötyksen.
Jos yö näyttää oikein pahalta, kannan pienimmät taimiruukut kuistille suojaan. Parempi yksi ylimääräinen kantoreissu kuin keväinen itku salaatin perään.
Mitä kasvatan kannen alla ja milloin siirrän taimet pois?
Minä kasvatan kasvihuone lavakauluksen päälle -virityksessäni helppoja ja nopeita: salaattia, rucolaa, tilliä, persiljaa ja kevätsipulia. Ne itävät viileässäkin ja kestävät pientä harjoitteluani. Porkkanaa kylvin kerran suoraan, mutta se vei tilaa liian kauan, joten nykyään pidän porkkanat avomaalla ja kannen alla vain nopeat herkut.
Minä aloitan kylvöllä kun päivällä kansi lämpiää selvästi kädelle, en tuijota kalenteria. Harvennan taimia rohkeasti, vaikka se kirpaisee, sillä tiheässä kaikki jäävät honteloiksi. Kun yöt lämpenevät ja taimet tanakoituvat, otan kannen ensin päiväksi pois ja vasta myöhemmin koko yöksi. Se totuttelu kestää minulla yleensä reilun viikon.
Perunaa en tähän pikkukoppiin laita, sille minulla on omat laatikkonsa. Jos peruna kiinnostaa, minä kokeilin sitä näin perunat lavakaulukseen ja laatikkoon. Ja kun kaulus vapautuu kesällä, käännän mullan ja siirrän siihen avomaan taimia, vähän kuin vaihtaisin vuoroa rakentaminen ja reunus -hengessä.
Kysymyksiä lavakaulus kasvihuone -aiheesta
Pärjääkö kasvihuone lavakauluksen päälle ilman sähköä?
Minulla pärjää, sillä aurinko lämmittää kannen päivällä ja peitto suojaa yöllä. En lämmitä sitä sähköllä ollenkaan.
Montako lavakaulusta minikasvihuoneeseen tarvitaan?
Minä aloittaisin yhdellä tai kahdella päällekkäin. Yksi riittää salaateille, kaksi antaa korkeutta yrteille.
Pitääkö lavakauluksen kansi tuulettaa joka päivä?
Minä raotan kantta joka aurinkoinen päivä, muuten sisus kuumenee ja taimet nuupahtavat. Yöksi suljen, jos hallaa on luvassa.