Laituri matalaan rantaan – pitkä laituri ja pitkospuut

Miten pitkä laituri matalaan rantaan kannattaa aloittaa?

Kun ystävä kysyi minulta ensimmäisen mökkinsä rannassa, että laituri matalaan rantaan, vastasin heti: älä aloita päästä, aloita kahluusta. Meillä Keski-Suomessa järven ranta on isoisän tuvan kohdalla sen verran matala ja ruohikkoinen, että veneen kanssa oli ennen vähän sama tunne kuin yrittäisi työntää lastenvaunuja sammaleessa. Menin ensin rantaan saakka, katselin veden korkeutta, pohjan pehmeyttä ja sitä, missä kaislikko loppuu.

Vasta sen jälkeen hahmottelin, mihin laituri voisi lähteä ja mihin sen pää kannattaa saada. En antanut itseni innostua piirustuksista ennen kuin olin seisoinut siinä märissä kengissä. Yleensä matalassa rannassa pituus tulee tarpeesta päästä veneen syväyksen kannalta riittävälle vedelle, mutta jokainen ranta on oma tapauksensa. Omaa kuntaa kannattaa kysyä rakennusjärjestyksestä ja rantaan liittyvistä ohjeista ennen kuin yhtään tolppaa lyödään.

Minä pidin mökkikirjaa rinnalla koko ajan. Siihen merkitsin päivämäärän, sään, veden korkeuden silmämääräisesti ja sen, mihin asti pohjaa näkyi. Se oli halvempi ja kärsivällisempi apuväline kuin mikään kiireinen päätös. Jos ranta on kovin pehmeä, pitkä laituri ei ole vain pitkä lankku, vaan joukko tuentaa, kantta ja kiinnityksiä, jotka kaikki pitää ajatella ennen kuin ensimmäinen ruuvi kiristyy.

Riittääkö pitkospuu laituri vai tarvitaanko kelluva osa?

Minä päädyin molempiin, mutta eri syistä. Rannan yli tein pitkospuun, jotta kulkeminen pysyi kuivana ja ruohikko sai olla rauhassa. Pitkospuu laituri -ajatus toimi hyvin siinä alkupäässä: se on matala, kevyt näköinen ja antaa mennä rantaan ilman että joka aamu muovaa samaa mutavanaa.

Sitten tuli kiinteä puulaituri, ja vuonna 2020 Jari ja minä lisäsimme kelluvan osan. Siihen asti soutuveneen keula oli usein liian lähellä pohjaa, ja minä sain aina sen pienen ärtyisen nykäisyn, kun airo otti kaislikkoon.

Kelluva osa oli meillä järkevämpi kuin koko laiturin jatkaminen kiinteänä. Se seuraa veden korkeutta eikä vaadi yhtä paljon tolppia pehmeään pohjaan. Jos mietit vaihtoehtoa, lue vaikka kelluvan laiturin ponttooniratkaisuista ja vertaa sitä omaan rantaasi. Minä en lähtenyt tekemään koko laituria kelluvaksi, koska halusin rannasta lähtevän kulkupolun pysyvän tukevana myös silloin, kun järvi on matalalla.

Toisaalta tee se itse laituri -arkkulaituri oli meille liian järeä ajatus tähän ruohikkoiseen alkupäähän, vaikka se on monella mökillä ihan hyvä ratkaisu.

Tiinan lista: mitä tarkistan matalan rannan laiturista

Rastita sitä mukaa kun teet – rastit jäävät muistiin tällä laitteella.

• Kahlaan rannasta ulos ja katson, missä ruohikko ja pehmeä pohja vaihtuvat syvempään veteen.
• Kirjoitan mökkikirjaan päivämäärän, sään ja veden korkeuden silmämääräisesti useampana päivänä.
• Tarkistan oman kunnan rakennusjärjestyksen ja viranomaisen ohjeen ennen tolppia tai kelluvaa osaa.
• Päätän erikseen, mikä osa on pitkospuu, mikä kiinteä puulaituri ja mikä kelluva jatko.
• Kokeilen soutuveneen kiinnitystä tuulisella säällä ennen kuin lukitsen renkaiden paikat.
• Kävelen kannen märkänä ja katson, mihin vesi jää seisomaan.
• Siirrän uimatikkaat pois veneen kulkureitistä, jos polvi tai käsi osuu kulmaan.
• Jätän sähkötyöt sähköalan ammattilaiselle ja pidän saunan aurinkopaneelin valot erillään laiturista.
• Luen pelastuslaitoksen, Tukesin ja Ilmatieteen laitoksen ohjeet, kun kyse on tulesta, jäällä liikkumisesta tai vesiturvallisuudesta.

Vaihtoehto	Sopii kun	Huomioi
Aloitus kahluusta	Ranta on matala ja ruohikkoinen	Veden korkeus, pohjan pehmeys, kaislikon loppuminen
Pitkospuu	Kulkeminen pysyy kuivana	Ruohikko saa olla rauhassa
Kiinteä puulaituri	Alkupää halutaan tukevaksi	Pehmeä pohja vaatii tuentaa ja kiinnityksiä
Kelluva osa	Veneen keula oli liian lähellä pohjaa	Seuraa veden korkeutta, vähemmän tolppia
Koko laituri kelluvaksi	Ei valittu meillä	Rannasta lähtevä kulkupolku pysyi tukevana
Arkkulaituri	Monella mökillä hyvä ratkaisu	Meille liian järeä ruohikkoiseen alkupäähän
Pidempi laituri	Kahlaaminen väheni	Veneen kiinnitys tuulessa, kettingit, ankkurointi

Mitä mökkikirja paljasti ennen kuin laituri pidennettiin?

Katsoin vihkosta vanhoja kesiä ennen kuin Jari tuli raskaisiin töihin mukaan. Veden korkeus vaihteli, tuuli kävi useimmiten samalta suunnalta, ja veneen kiinnitys oli ollut minulle jatkuva pieni harmi. Kirjoitin ylös myös mokani: olin vuosia vetänyt veneen liian lähelle rantaa, koska ajattelin että lyhyempi matka on aina helpompi. Ei ollut. Pidempi laituri vähensi kahlaamista, mutta toi mukanaan uuden kysymyksen: mihin vene oikeasti kiinnitetään, kun tuuli painaa sitä sivuttain.

Siihen kohtaan päädyin lukemaan omaa muistiota ja veneen kiinnitystä ja törmäyssuojausta koskevan juttuni uudelleen. Samalla tarkistin kettingit ja myrskyn varalle tehdyn ankkuroinnin, koska pitkä rakenne tuntuu tuulessa erilaiselta kuin lyhyt. En anna tässä mitään yksityiskohtaisia sääntöjä: oman kunnan rakennusjärjestys ja viranomaisen ohje ratkaisevat, ja minä soittelin asiasta ennen töitä.

Sähköä en vienyt laituriin itse; jos valoja tai muuta sähköä suunnittelee, sen tekee sähköalan ammattilainen. Meillä rantasaunan pieni aurinkopaneeli ja akku ovat vain valoja varten, enkä sekoita sitä laiturin kanssa.

Entä tikkaat, valot ja se pimeä ilta?

Uimatikkaat laitoin kelluvan osan reunaan vasta kun olin kokeillut, mihin käsi luonnostaan osuu vedestä noustessa. Aluksi ne olivat liian lähellä veneen kiinnitystä, ja minä kolautin polveni samaan kulmaan kahdesti. Siirsin ne, kirjoitin vihkoon “siirto toimi” ja jätin asian rauhaan.

Jos tikkaat mietityttävät, uimatikkaat laituriin ja avantoon -jutussa olen kirjoittanut siitäkin omalla tavallani. Valojen kanssa olin vielä varovaisempi: laiturin ja rannan valot ovat meillä lähinnä sitä varten, etten astu illalla pitkospuun ohi, enkä tee niistäkään sähköhommia itse.

Turvallisuus kuuluu tähän samaan arkeen, ei erilliseen saarnaan. Laiturilla liukastuu, vene kaatuu herkemmin kuin uskoo, ja lapsen kanssa katse pysyy vedessä eikä puhelimessa. Hukkumisriskistä, metsäpalovaroituksesta ja jäällä liikkumisesta katson aina pelastuslaitoksen, Tukesin ja Ilmatieteen laitoksen ohjeet, en omia muistikuviani. Saunan ja paljun lämmityksessä pidän myös häkäriskin mielessä ja tarkistan viranomaisen ohjeen; terveysasioissa en anna neuvoja, vaan ohjaan THL:n ohjeisiin tai terveyskeskukseen. Se on mökilläkin yksinkertaisinta.

Mitä tarkistan ennen kuin sanon laiturin valmiiksi?

Minä sanon laiturin valmiiksi vasta sen jälkeen, kun olen kävellyt sen aamulla märkänä, illalla väsyneenä ja kerran sateessa. Pitkä laituri matalaan rantaan ei ole valmis siitä, että se näyttää suoralta. Se on valmis, kun pitkospuu ei keinu, kansi ei pidä vettä, vene ei hankaa, tikkaat ovat oikeassa kohdassa ja kiinnitys kestää sen tuulen, joka meidän rannassa yleensä nousee iltapäivällä.

Mökkikirjaan merkitsin myös sen, mikä toimi: kelluva osa, siirretyt tikkaat ja se, etten kaivanut rantaa lainkaan.

Jos vasta aloitat, tee kuten minä: mene ensin rantaan, kirjoita ylös sää ja veden korkeus, kokeile venettä, vasta sitten piirrä. Ja jos jokin kohta epäilyttää, kysy kuntaa tai ammattilaista. keskisuomalainen mökki kyllä kestää huumorin, mutta ei kiirettä pehmeässä pohjassa.

Kysymyksiä laituri matalaan rantaan -aiheesta

Kuinka pitkä laituri matalaan rantaan tarvitaan?

Minä mittaan sen kahlaamalla ja kokeilemalla venettä, en mittanauhalla ensin. Pituus tulee siitä, mihin asti vene mahtuu ja missä pohja lopettaa kaislikon; oman kunnan rakennusjärjestys ja viranomaisen ohje kertovat, mikä on sallittua.

Voiko pitkospuu laituri korvata koko laiturin matalassa rannassa?

Meillä ei korvannut: pitkospuu hoiti ruohikkoisen alkupään, mutta soutuvene tarvitsi kiinteän laiturin ja kelluvan osan. Jos vesi nousee ja laskee paljon, kelluva jatko on yleensä armollisempi kuin pitkä kiinteä pää.